Joulun ja uuden vuoden ohi kohti kevättä

Niin että hyvää joulua ja uutta vuotta vaan tännekkin! ;) 

Loppuvuoden treeneistä tuli kirjoiteltua vähän nihkeästi, kun Tähden viimeiset treenit tyssäsi ensin viheliäiseen tassuhaavaan ja sitten oksennustautiin. Sitten treenit jo loppuikin ja itsekseen on hallilla joitakin kertoja käyty, nyt kevään treenien alkamista odotellen. 

Yksi marraskuun lopun agi-treeni jäi postaamatta, joten se vielä tänne muistiin. Kyseessä oli meidän ensimmäiset mutkaputkiharjoitukset, siis näin tehtynä. Kyllähän siinä koirat sitten keksikin mitä ihmeellisimpiä tapoja suorittaa tuo putki, putken päällä, putken yli...

Alkuun jarrutus ennen putkeen menoa, että koira tajuaa kääntyä heti putkesta tiukasti (vaatii vielä hitusen lisätreeniä). 4. putkeen lähetys putken suun takana, jolloin koiran pitäisi automaattisesti kääntyä putkesta tullessa oikeaan suuntaan. Pienen harjoittelun jälkeen tämä jo sujuikin. Loppu persjätöllä 5.-6. väli ja A:lle lopetus.

2. harjoituksessa mutaputki toisinpäin ja pakkovalssi.

Aloitettiin lennosta takaakierto 1. hypylle ja takaaleikkaus putkelle, josta jatko suoraan. Mutkaputken aikana ohjaaja jälleen putken ulkoreunalla ja koira ulos ohjaajan suuntaan. Vauhdilla 7. putkelle ottamaan koira vastaan ja pakkovalssilla putkeen. Siististi tuli putkesta tiukasti ja puomille lopetus.

Päällejuoksutreeniä

Viikon treeneissä teemana oli päälejuoksut ja koska me ei oltu koskaan niitä treenattu niin aloiteltiin ensin ihan yksittäisillä esteillä. Ehdittiin kuitenkin pari rataakin mennä ja päällejuoksut sujuikin ihan mukavasti.

Eka radalla päällejuoksu tehtiin 6. hypylle ja se sujuikin hienosti kunhan itse ehti spurtata tuon 6. hypyn ohi riittävän ajoissa.

Toisella radalla päällejuoksu tehtiin toiseen suuntaan ja se olikin jostakin syystä vaikeampi puoli. Päällejuoksu tehtiin nyt 4. hypylle ja 5. hypyltä tehtiin valssi putkelle.

Nyt on otettu tavoitteeksi käydä treenaamassa hallilla myös yksi oma treeni ja siellä tuo toinenkin rata onnistui jo paremmin. Kontaktit on kovassa treenissä, kun etenkin puomin alastulossa on taas häikkää jos se on radan yhteydessä. Keinu päästiin menemään irti vasta nyt ekaa kertaa. Kaippa tässä pitäisi jonkinlaisia kisatavoitteita jo ruveta aettamaan vaikkei ihan vielä starttivalmiita ollakkaan. Mari uhkaili hyppyradalla helmikuun kisoihin...

Ei aina niin helppoa

Eipä sillä että agilityä voisi aina helpoksi kutsua, mutta ei se aina näin vaikeaakaan ole. Viime viikon treenit oli. Ja vaikka kävin kokeileen samoja juttuja vielä toistamiseenkin niin edelleen oli vaikeaa.

Ensin mentiin tuo rata siten, että ohjaaja lähellä putkea, hyppy-okseri-valssi putkeen. Persjätöllä nopeasti muurille, jossa piti olla jo valmiina kääntyneenä kohti ponnistuspaikkaa ja tehdä valssi (juu juu, auttamatta liian myöhässä aina jolloi muuri meni piiiiiitkäksi). Ideaalisti koira hyppäsi muurilta tiukasti kohti 5. hyppyä ja siitä putkeen. Jälleen itse nopeasti 7. hypylle ottamaan koira haltuun ja vekillä kohti 8. hyppyä ja puomia. Tässäkin ihan liian usein ajoitukset ei natsannut ja Tähden hyppy ihan liian pitkäksi väärään suuntaan. Puomikin meni vauhdista ihan höpöksi, joten sekään ei ole ihan ratavalmis.

Toinen rata mentiin 1-2-muuri (4)-putki (3)- muuri-hyppy (5)- putki toisesta päästä-pituus. Nyt aloitus läheltä muuria ja valssi-pyöräytyksellä (tai valssi-jaakotuksella) muuri. Itse ajattelin pyöräytyksen olevan simppelein, mutta ei sekään ihan hienosti mennyt. Putken jälkeen piti rytmittää muuri, mutta taas se meni helposti pitkäksi. Loppu olikin aika suoraviivainen.

Jokseenkin koko treenit meni vähän kaahailuksi. Rytmittäminen tuntuu nyt olevan se haaste ja etenkin ilman niitä käskyjä. Ja kontakteille vaan lisää treeniä, etenkin radan yhteyteen.

Treenit kuviksi uudella tapaa

Onhan näitä treenejä piirrusteltu aiemminkin, mutta agility imap on nyt mun uusin lelu. Ei tarvitse enää kotona muistella ratoja, kun voi jo vaikka paikan päällä rustata radat puhelimella. Melkoista haitekkiä! ;)

No hyvähän niitä ratoja on rustata, sitten kun vielä muistaisi itse harjoituksen idean ja ohjauksen. Pari viikkoa sitten oli kaksi tämännäköistä rataa.

Ohjaus aloitettiin keppien ja 3. hypyn välistä (3. hypyn paikka ei taida olla ihan oikea) ja 3. hypyn jälkeen valssi. Tähti yllättäen ei irronnut tuolle 2. hypylle vaan tuli ohi ja vaati multa aika paljon liikettä kohti 2. hyppyä, jotta ei menisi sen ohi. Persjätöllä putkesta hypyt ja pussin jälkeen jarrutus 8. hypylle (etenkin kun ansa este oli suoraan edessä). Renkaan kautta kepeille, jotka eivät tällä kertaa menneet ihan suorilta vaan niitäkin piti taas hieman jankata. Jarrutusta 8. hypylle myös jankattiin jonkin verran.

Toinen rata aloitettin ohjaus renkaan takaa. Muistaakseni tehtiin takaaleikkaus 5. ja 6. hypyn väliin. Jarrutus ja valssi 8. hypylle ja loppuun puomi, joka meni taas vauhdissa vähän pitkäksi. Puomin alastulo vaatii siis edelleen aika lailla työtä ja etenkään vedätys ei meinaa onnistua lainkaan puomilla.

No sitten viime viikkoisiin treeneihin, jotka piti poikkeuksellisesti Mikko. Ei tehty mitään rataa vaan harjoiteltiin "pukkaamisia" eri keppikulmista. Normaalisti ollaan siis lähetetty eri keppikulmista, mutta nyt ihan keppien vieressä oli kaikenlaisia ansaesteitä, joten olimme ihan keppien aloituksessa pukkaamassa koiran kepeille.

Eka tehtiin vasemman puoleiset hyppy-hyppy-kepit. A-este oli heti keppien vieressä. Ohjauskuviosta ei tarkkaa muistikuvaa, mutta hyvin meni.

Toka harjoitus hyppy-lyhyt putki-kepit umpikulmasta. Ohjaaja keppien vas. puolen kiinni sulkemassa väärä väli ja ohjaamassa kädellä keppien välistä.

Kolmanneksi hypyiltä kepit avokulmassa. En millään meinannut saada Tähdeltä riittävästi vauhtia pois ja niinpä se rynni 1. väliin, mutta se meni pitkäksi ja 2. väli jäi välistä. Edes ohjuri ei meinannut auttaa, mutta kyllähän se lopulta onnistui. Mutta avokulma on meille muutenkin se vaikein.

Toissa viikolla korkattiin tokon hallikausikin. Sen vaan huomasi, että on tainnut tokostelut jäädä loppukesästä ja syksystä ja nyt taas tahkotaan seuraamista, perusasentoa ja seisahtumista. Hohoijaa, mutta itseäpä saa syyttää.

Syksyn satoa

Lehdet on jo tippuneet ja odotellaan lunta maahan, Poju the lumiaura ainakin odottaa. Tässä kuitenkin muutamia syksyisiä poseerauskuvia syyskuulta. Kameran kanssa ei ole muuten tullut hilluttua, joten vauhdikkaampia kuvia saadaan taas odotella pimeän kaamoksen jäljestä.

Takaaleikkauksia ja kontaktiharjoituksia

Viime viikkoina treenit on keskityneet takaaleikkauksiin. Yksinkertaiset takaaleikkaukset ei meille ole ollut ongelma, mutta nyt kun niihin on pitänyt yhdistää rytmitystä niin haastetta on ollut. Tässä yhden kerran treenit.

Eka radalla tehtiin loiva leikkaus 4. hypyllä, persjätöllä 7. putkelle ja jos nyt oikein muistan niin leikattiin 8. hypylle. Muisti pätkii, mutta seuraava leikkaus tehtiin varmaan 11. hypylle ja siitä olikin haastava saada tiukka käännös putkeen. Varsinkin kun Tähti rupesi kääntymään hypyltä ensin väärään suuntaan. Rytmittelyhankaluutta oli myös 8. hypyllä, josta Tähti rupesi menemään putkeen. Koira kyllä menee juuri minne haluan, mutta vielä kun oppisi sen sinne ohjaamaan. Haltuunottoahan me ei saada nyt ollenkaan käyttää eli äänettömällä ohjauksella pitäisi radat suorittaa ja se tietty tuo oman haastavuutensa.

Toisessa harjoituksessa ohjaaminen aloitettiin taas esteiden vasemmalta puolen, jotta päästiin tekemään leikkaus 1.3 hypylle. Nyt leikkaus piti rytmittää ihan eri tavalla kuin edellisessä harjoituksessa ja sekös hankalaa oli. Tässä radan pätkässä tuo 1.3 ja 1.4 hyppyjen kohta olikin se ainoa hankaluus.

Tällä viikolla keskityttiinkin vain kontaktitreeneihin. Meidän alastuloharjoitukset on ruvenneet tuottamaan tulosta ja alastulo alkaa olla jo aika nopea ja tarkka. Nyt sitten ruvettiin harjoittelemaan kokonaisia esteitä ja niillä vedätystä sekä etäisyyttä. Sen verran vähän aikaa on tehty vasta irti kontakteja, että vedätystä ei siedä kovinkaan paljoa, mutta pikkuhiljaa. Läksynä meillä on nyt nimenomaan se vedätys ja jatkossa valssit kontaktilla, etäisyyttä sietää jonkin verran. Keinu vaatii vaan paljon toistoja, koska se ei ole ihan varma ja irti ei voi sitä vieläkään ottaa. Kepeissä treenattiin myös vedätystä, etäisyyttä ja takaaleikkausta. Tähti on edennyt hurjan hyvin kepeillä ja nuokin kaikki sujui hyvin vaikka ekaa kertaa kokeiltiin. Etäisyys onnistui myös siten, että yksi hyppy jäi minun ja keppien väliin. Kepeillä meillä on vielä ohjurit alussa ja lopussa ihan varmuudella.

Eiköhän tämä siis tästä, kohta saadaan jo kontaktit ja kepit radalle. Omat ohjaamiset ja rytmitykset on se missä on vielä paljon töitä, tällainen aloittelija kun on tässä lajissa.

Ekaa kertaa agin epiksissä

Tuossa lokakuun alkupuolella päätin vähän extemporee viedä Tähtösen agin epävirallisiin kisoihin siitäkin huolimatta, että koira saati ohjaaja ei ole vielä lainkaan kisavalmiita. No normaaleissa epikseissä se ei edes haittaisi, mutta näissä kisoissa oli kontakteja radalla ja Tähti ei ollut vielä koskaan tehnyt kontakteja radalla. Kontaktit ei kyllä edes ollut se pahin paikka vaan ohjaajan huolimattomuudesta johtuen ne helpoimmat paikat toi virheitä. Itselle tärkeintä oli opetella radanlukutaitoa, jota en käytännössä katsoen osaa vielä ollenkaan. Siihen olen tyytyväinen, että loppupeleissä suoritimme radan juuri niin kuin suunnittelin. Tällainen rata oli:

Putket sai suorittaa mistä päästä halusi, joten hyvinkin erillaisia ratavariaatioita nähtiin. Alkusuoran piti olla simppeli... kokematon ohjaaja unohti, että pussista ulostulon kanssa pitää olla skarppina ja niinpä huolimattomalla ohjauksella ensin 2. rima tippui, pussista vinoon ulos ja 4. hypyn ohi. Aika surkea aloitus, mutta loppu sujuikin jo paremmin. Tein valssin ennen puomia ja ihmeekseni puomin alastulo onnistui täydellisesti. Muurin kautta putkeen oikeasta päästä ja muurin jälkeen jäin esteiden oikealle puolen ohjaamaan. Hyvä niin, koska lähes kaikilla jotka menivät vasemmalle puolelle, koira tuli kintuille 10. hypyltä. Hyppyjen jälkeen otimme taas putken oikean pään ja sieltä A:lle, joka meni läpijuoksuksi vaikka kontaktin ottikin. Niinpä jäin ottamaan sen A:n pariin kertaan, mutta alastulo ei vain meinannut onnistua. Taisi olla jyrkempi A mitä olemme harjoitelleet. Loppusuorassa meni hienosti. 

Loppusaldona taisi olla joku 10, kun mölleissä ei hylätty ja A:n uusimisesta ei rokotettu. Alun kämmäykset oli itselle hyvä opetus, myös ns. helpot paikat pitää ohjata huolella. A:ta nyt ei edes olisi pitänyt ottaa vielä tässä vaiheessa radan yhteydessä. Ei siis olla ihan vielä lähitulevaisuudessa menossa virallisiinkaan kisoihin, mutta toivoa on, että joskus päästään ihan oikeillekkin radoille. :D