keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Treeniyhteenvetoa

Vähän heikosti tulee tänne blogiin kirjoiteltua treenipäiväkirjaa, mutta vedetäämpä taas yhteen muutamien viime treenien tuntemuksia. Ensin toko.

Poju on hirmuisesti kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana ja treeneissä on aivan eri kontakti ja into tehdä kuin ennen. Siksipä onkin niin sääli, että se paikkamakuu jarruttaa meidän "tokouraa" ja mahdollisesti estää koko kisaamisen. Muuten Pojusta olisi vaikka mihin. Käydäämpä liike liikkeeltä läpi viime treenien saldo.

Paikkamakuu: Kuten jo sanoin, tämä tökkii. Heti alkaa armoton piippaus, asennonvaihto ja päänpyörittely eli Poju on tosi epävarma. Ajoittain jopa nousee seisomaan. Nyt kun olen testannut yksinkin hallilla niin sama juttu. Kuitenkin ulkona yksin tehdessä on lähinnä hiljaa eli halli on sen piippauksen laukaiseva tekijä. Outoa!? Ollaan nyt myös kokeiltu, että liikkeenohjaaja palkkaa. Aluksi olikin hiljaa, kun ihmetteli, mutta sitten rupesikin piippaamaan liikkeenohjaajalle.

Paikalla istuminen: Yllättävää kyllä, Poju on tässä hiljaisempi ja rauhallisempi. Tahtoo vain valahtaa maihin aina välillä.

Nouto: Noutaa innolla, vähän liiankin eli saalistaa sen kapulan. Nyt pitää treenata siten, että vien sen kapulan, koska Poju meinaa varastaa siinä lähdössä eli vähän rauhaa lisää. Outoa on myös se, että Poju tulee kapulan kanssa aina edestä sivulle vaikken ole opettanut. Huono puoli siinä on, että se tulee silloin vinoon eli tarvii treenata ihan sitä palautustakin. Kapulan ottaminen suuhun hiekkaiselta pohjalta asettaa välillä myös hieman haasteita, onhan se ikävää, kun suu on täynnä hiekkaa...

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno: Ok.

Ruutu: Ollaan vaan treenattu ruutuun menoa ja sehän on paras liike ikinä. :) Viimeksi otettiin myös ruudun loppuosio eli koira makaa ruudussa ja sieltä ohjaajan kävelykaavio ja vierelle tulo. Lähinnä harjoituksena, ettei koira ala varastamaan sitä ruudusta lähtöä, joten ei aina kutsuta vaan palkka ruutuun.

Ohjattu nouto: Ollaan lähinnä treenattu kapulan pitoa ja tuontia. Kotona aloitettiin kapulan etsimistreenit olohuoneesta, jotta tajuaisi käyttää nenää.


Ja vielä pari sanaa agilitystä. Tehokkaan hyppytreenisession jälkeen on aika todeta, että Pojulla ei ole hyppytekniikkaa syystä tai toisesta, joten ei siitä agi-koiraa saa. Kivaahan se on ja kontaktit mm. menee tosi hienosti, mutta rimat ei pysy ylhäällä. Ei ole ohjaajakaan häävi, mutta kyllä niiden rimojen pitäisi edes pysyä, jotta jaksaisi tosissaan ruveta treenaileen. Jatketaan omia agi-treenejä ihan vain Pojun iloksi eikä stressata siitä sen enempää.