Hyvää joulua!

Ilmeisesti Poju on ollut tänä vuonna erityisen kiltti, koska pukki toi aikas paljon lahjoja pojalle. Ja mikäpä sen parempaa kuin lahjojen aukaisu. ;) Poju omistajineen toivottaa oikein mukavaa joulua! Uutta vuotta ei niinkään odoteta innolla, ainakaan Poju.

Pojun etelänvierailu

Käytiin Pojun kanssa kyläilemässä etelässä pitkän junamatkan päässä. Junailu sujui tuttuun tapaan hienosti, mutta kylässä käyttäytyminen oli aika ajoin ala-arvoista. Ensinnäkin Pojun sisäinen jätkä nosti taas päätään, kun tavattiin muita koiria. Oiva-pojan kanssa sukset oli jatkuvasti ristissä ja lopulta sukset meni myös omistajien kanssa ristiin. Lisäksi Poju päätti merkata Oivan kotona yhden maton, mikä oli ihan järkytys, kun ottaa huomioon, ettei se ole ikinä niin tehnyt. Alva-tytön kanssa oltiin sitten niin häntä pystyssä nurmikkoa potkien, että eipä olisi uskonut poikaa pallittomaksi. Mummolassa sitten vanhat tavat nousivat pintaan ja seurauksena kananluiden varastaminen roskiksesta, kinkun varastaminen pöydästä ja lihapasteijoiden varastaminen kylässä ollessamme. Jälleen sai katsella touhua silmät pyöreinä, koska viime varastamiskerrasta lienee jo toista vuotta. Että tämmöinen reissu tällä kertaa, kyllä kotona nukutti makoisasti vauhdikkaan matkan jälkeen.

Agia ja talvitunnelmia

Tänään on Pojun kanssa nautiskeltu talvisesta, aurinkoisesta säästä ja käyty pitkästä aikaa kokeilemassa kuinka se agility taas menikään. Eipä se kyllä harjoittelematta ole helpottunut, edelleen rimat lentää, kun ponnistuskohta on milloin missäkin. Mutta kivaahan se kyllä Pojun mielestä oli. Luulempa vain, että mulla ei riitä enää motivaatio tavoitteelliseen treenaamisen agin osalta, mutta voihan sitä itsekseen käydä välillä harrastelemassa niin on mukavaa Pojullakin.

Tokotreeneissä on käyty, muttei ole ollut mitään ihmeempää kommentoitavaa. Poju nauttii treeneistä ja muiden koirienkin ihmettely on jäänyt leikkauksen myötä. Paikkamakuu se vaan ei tule kuntoon :(. Lujasti on töitä tehty, mutta muiden koirien kanssa paine heti kasvaa ja piippaus ja levottomuus iskee päälle, etenkin jos yritän ottaa välimatkaa. Keinot alkaa olla aika vähissä. Ehkä Poju tarttis vain ripauksen itsenäisyyttä ja rohkeutta, jotta se voisi luottaa siihen, ettei mitään pahaa tapahdu vaikka jätänkin sen muiden koirien väliin yksin. Tiedä häntä...

Kadonneen motivaation metsästys

Kaikki treenailut on ollut aika vähäisellä Pojun operaation jälkeen ja nyt olisi aika taas ryhdistäytyä. Sunnuntaina kävin hakemassa motivaatiota kv toko-kokeesta eli kävin katsomassa miten se toko sujuu EVL-koirakoilta. Ja kyllähän se hienosti sujuu, sille tasolle kun joskus pääsisi... Pojun kanssa lähdettiinkin heti treenaileen sen jälkeen ja hienosti poika taas teki. Jos se vaan rauhottuisi siihen paikallaoloon niin tiedä mihin tästä päästäisiin.

Yksissä yhteistreeneissä ollaan oltu ja vaikka niissä treeneissä olikin vähän kaikkee hässäkkää niin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Poju ei enää karannut narttujen luo. Jotain positiivista. :) Ollaan myös tehty pitkästäaikaa pari jälkiharjoitusta pellolla. Kyllähän se nenä toimii, mutta kierroksia tahtoo tulla vähän liiaksi ja sitämyöten myös vauhtia. Mutta sehän on vain pientä harrastelua.

Nyt vaan jatketaan treenejä. Motivaatio on löytynyt!

Parantelua kotosalla

No niin, alkaa Pojukin pikkuhiljaa toipua jo leikkauksesta. Viikko sitten käytiin uudestaan eläinlääkärillä, koska kivespussit oli kovin turvonneet ja vuotivat. Eihän ne olleet parantuneet normaalisti, joten antibioottia saatiin ja voidetta leviteltäväksi. Siinä kivuissaan Poju myös järsi omat takatassut ihan vereslihalle, joten on tässä riittänyt paranneltavaa.

Nyt kuitenkin alkaa elämä voittamaan. Ollaan jo päästy vähän lenkkeileenkin, vaikka muuten on kyllä harrastukset ollut ihan jäissä. Semmoisia muutoksia on jo huomattu, että merkkailu on jäänyt jo lähes kokonaan ja tyttöjen pissatkaan ei enää kiinnosta. Me like it! :)

Onnea Poju 3v. !!!

Niin se aika vain vierähtää, että pikku vaavikin on jo 3 vuotta. Ja kuten joka vuosi pitää todeta: ei kyllä uskoisi! ;) Valitettavasti nämä synttärit ei ole Pojulle kovin mieluisat. Kastraation jälkeinen parantelu jatkuu pienellä takapakilla. Kivespussi oli nimittäin nirhaantunut rikki ja ilmeisesti siitä syystä Poju on nyt aika kivulias ja yrittää koko ajan epätoivoisesti nuolla takalistoaan. Tämä on nyt aika raskasta sekä koiralle että omistajille, kun koko ajan (ja koko viime yö) pitää vahtia ettei pääsisi tekemään itselleen lisää hallaa. Mutta toivotaan, että se alkaa tästä helpottamaan piakkoin.

Nyt se tuli tehtyä...

...nimittäin Pojun kastraatio. Pitkään on sitä mietitty ja jatkuva karkailu narttujen luo toko-treeneissä sinetöi vihdoin päätöksen. Tulevaisuus näyttää onko siitä mitään hyötyä. Enää meitä ei siis näyttelyissä nähdä, mutta samapa tuo, kun ei sieltä kummosempia tuloksia koskaan tullutkaan.

Poju oli leikkauksessa perjantaina ja nyt sitten parannellaan hetki kotioloissa. Ensimmäinen päivä meni vähän kivuliaasti, mutta suurimmaksi osaksi Poju vain nukkui. Nyt poika on jo oma iloinen itsensä, mutta vaatii jatkuvaa tarkkailua. Tuo leikkausalueen nuoleminen olisi nimittäin päällimmäisenä mielessä koko ajan, joten kauluri on jatkuvassa käytössä. Onhan se vähän surkea tuon kaulurin kanssa, kun törmäilee joka paikkaan ja yrittää senkin kanssa nuolla itseään, mutta pakko nyt hetki kestää. Yhtenä haasteena on myös liikunnan ja riehumisen rajoittaminen parin viikon ajan. Pojuhan ponkaisi heti leikkauspäivänä jo sohvallekkin, että koita sitä sitten jotenkin rajoittaa.

Agiliitoa ja esineitä

Tällä viikolla on harrasteltu. Tiistaina käytiin taas pyöräilemässä hallilla ja samalla tekemässä itsekseen vähän agi-treeniä. Poju teki kaikenkaikkiaan aika hyvin. Mitä nyt sitä perinteistä, eli muutamia riman tiputuksia ja onnettomia ohjausyrityksiä. Mutta hienot kontaktit! :)

Tosi harmi, ettei päästy tälle syksylle agi-ryhmään. Tai siis päästiin, mutta omistajan kiireisestä aikataulusta johtuen se ei enää mahtunut kalenteriin, valitsin mielummin tokon.

Eilen sit tehtiin vähän taas esineruutua noissa lähimetsissä. Poju oli aivan tosi innoissaan ja tarkasti pysyi tamppaamani alueen sisällä (n. 40x3 m). Tuo koira on kyllä hyvä siinä hommassa ja se on NIIN ylpee aina löytäessään jotain! :)

Toko-treenit

Käytiin tänään taas vähän tokostelemassa. Samalla tehtiin hyvä kuntotreeni, kun pyöräiltiin hallille ja takaisin. Pyöräily sujui tänään oikein mukavasti kamalassa kaatosateessa. Tokossa otettiin estehyppyä, seuraamisen käännöksiä, paikkamakuuta ja ruutua. Poju teki kaikenkaikkiaan töitä oikein hyvin, mutta pitihän niitä tyttöjä taas käydä kattomassa kesken treenin. Toivottavasti nuo pöljäilyt loppuu ensi viikon jälkeen, kun Poju kastroidaan. Senpä näkee sitten ajan kanssa...
No paikkamakuu on edelleen mitä on. Olen ollut treeneissä nyt ihan parin metrin etäisyydellä, mutta silti se on pientä piippausta eikä siihen paikalla pysymiseen voi luottaa yhtään. Saa nähä pysyykö se paikalla ikinä, epätoivo iskee! Mutta muuten kiva treeni, nyt tuleekin sitten pari viikkoa taukoa hallitreeneistä.

Esine-etsintää

Käytiin tänään pitkästä aikaa etsimässä esineitä metsästä. Koko kesän on ollut aika hiljaista noiden nenänkäyttöharjoitusten kanssa, kun on ollut vaikea päästä metsään ilman autoa. Tänään kuitenkin emäntä reipastui ja mentiin läheiseen pikkumetsään tekemään treeniä.

Poju oli aivan intona ja heti muisti, mitä hommaa oltiin tekemässä. Tein vain kapean piston, en alkanut tamppaamaan ruutua, kun maasto oli niin vaikea ja metsä pieni. Etäisyyttä n. 30 m ja Pojuhan lähti kuin raketti ja toi esineen innoissaan maastosta. Kokeilin etsintää myös kahdella esineellä, joista kauempi löytyi hyvin, mutta lähimaastossa olevan esineen kanssa piti hetki haahuilla. Mut on se kivaa kun emäntä piilottelee leluja maastoon, kyllä koira nauttii!

Mihinkään pk-kisoihinhan me ei todellakaan tähdätä, kunhan harrastellaan sitä mikä kivalta tuntuu.

Kokeilua...

Tästä alkaa Pojun oma blogi!

Tarkoituksena kirjoitella mitä Pojun elämään kuuluu ja pitää vähän treenipäiväkirjaa (ja ehkä samalla motivoida hieman myös omistajaa...)

Kesä on kääntynyt syksyyn, mutta tässä vielä hieman kesämieltä: