Syksyn satoa

Lehdet on jo tippuneet ja odotellaan lunta maahan, Poju the lumiaura ainakin odottaa. Tässä kuitenkin muutamia syksyisiä poseerauskuvia syyskuulta. Kameran kanssa ei ole muuten tullut hilluttua, joten vauhdikkaampia kuvia saadaan taas odotella pimeän kaamoksen jäljestä.

Takaaleikkauksia ja kontaktiharjoituksia

Viime viikkoina treenit on keskityneet takaaleikkauksiin. Yksinkertaiset takaaleikkaukset ei meille ole ollut ongelma, mutta nyt kun niihin on pitänyt yhdistää rytmitystä niin haastetta on ollut. Tässä yhden kerran treenit.

Eka radalla tehtiin loiva leikkaus 4. hypyllä, persjätöllä 7. putkelle ja jos nyt oikein muistan niin leikattiin 8. hypylle. Muisti pätkii, mutta seuraava leikkaus tehtiin varmaan 11. hypylle ja siitä olikin haastava saada tiukka käännös putkeen. Varsinkin kun Tähti rupesi kääntymään hypyltä ensin väärään suuntaan. Rytmittelyhankaluutta oli myös 8. hypyllä, josta Tähti rupesi menemään putkeen. Koira kyllä menee juuri minne haluan, mutta vielä kun oppisi sen sinne ohjaamaan. Haltuunottoahan me ei saada nyt ollenkaan käyttää eli äänettömällä ohjauksella pitäisi radat suorittaa ja se tietty tuo oman haastavuutensa.

Toisessa harjoituksessa ohjaaminen aloitettiin taas esteiden vasemmalta puolen, jotta päästiin tekemään leikkaus 1.3 hypylle. Nyt leikkaus piti rytmittää ihan eri tavalla kuin edellisessä harjoituksessa ja sekös hankalaa oli. Tässä radan pätkässä tuo 1.3 ja 1.4 hyppyjen kohta olikin se ainoa hankaluus.

Tällä viikolla keskityttiinkin vain kontaktitreeneihin. Meidän alastuloharjoitukset on ruvenneet tuottamaan tulosta ja alastulo alkaa olla jo aika nopea ja tarkka. Nyt sitten ruvettiin harjoittelemaan kokonaisia esteitä ja niillä vedätystä sekä etäisyyttä. Sen verran vähän aikaa on tehty vasta irti kontakteja, että vedätystä ei siedä kovinkaan paljoa, mutta pikkuhiljaa. Läksynä meillä on nyt nimenomaan se vedätys ja jatkossa valssit kontaktilla, etäisyyttä sietää jonkin verran. Keinu vaatii vaan paljon toistoja, koska se ei ole ihan varma ja irti ei voi sitä vieläkään ottaa. Kepeissä treenattiin myös vedätystä, etäisyyttä ja takaaleikkausta. Tähti on edennyt hurjan hyvin kepeillä ja nuokin kaikki sujui hyvin vaikka ekaa kertaa kokeiltiin. Etäisyys onnistui myös siten, että yksi hyppy jäi minun ja keppien väliin. Kepeillä meillä on vielä ohjurit alussa ja lopussa ihan varmuudella.

Eiköhän tämä siis tästä, kohta saadaan jo kontaktit ja kepit radalle. Omat ohjaamiset ja rytmitykset on se missä on vielä paljon töitä, tällainen aloittelija kun on tässä lajissa.

Ekaa kertaa agin epiksissä

Tuossa lokakuun alkupuolella päätin vähän extemporee viedä Tähtösen agin epävirallisiin kisoihin siitäkin huolimatta, että koira saati ohjaaja ei ole vielä lainkaan kisavalmiita. No normaaleissa epikseissä se ei edes haittaisi, mutta näissä kisoissa oli kontakteja radalla ja Tähti ei ollut vielä koskaan tehnyt kontakteja radalla. Kontaktit ei kyllä edes ollut se pahin paikka vaan ohjaajan huolimattomuudesta johtuen ne helpoimmat paikat toi virheitä. Itselle tärkeintä oli opetella radanlukutaitoa, jota en käytännössä katsoen osaa vielä ollenkaan. Siihen olen tyytyväinen, että loppupeleissä suoritimme radan juuri niin kuin suunnittelin. Tällainen rata oli:

Putket sai suorittaa mistä päästä halusi, joten hyvinkin erillaisia ratavariaatioita nähtiin. Alkusuoran piti olla simppeli... kokematon ohjaaja unohti, että pussista ulostulon kanssa pitää olla skarppina ja niinpä huolimattomalla ohjauksella ensin 2. rima tippui, pussista vinoon ulos ja 4. hypyn ohi. Aika surkea aloitus, mutta loppu sujuikin jo paremmin. Tein valssin ennen puomia ja ihmeekseni puomin alastulo onnistui täydellisesti. Muurin kautta putkeen oikeasta päästä ja muurin jälkeen jäin esteiden oikealle puolen ohjaamaan. Hyvä niin, koska lähes kaikilla jotka menivät vasemmalle puolelle, koira tuli kintuille 10. hypyltä. Hyppyjen jälkeen otimme taas putken oikean pään ja sieltä A:lle, joka meni läpijuoksuksi vaikka kontaktin ottikin. Niinpä jäin ottamaan sen A:n pariin kertaan, mutta alastulo ei vain meinannut onnistua. Taisi olla jyrkempi A mitä olemme harjoitelleet. Loppusuorassa meni hienosti. 

Loppusaldona taisi olla joku 10, kun mölleissä ei hylätty ja A:n uusimisesta ei rokotettu. Alun kämmäykset oli itselle hyvä opetus, myös ns. helpot paikat pitää ohjata huolella. A:ta nyt ei edes olisi pitänyt ottaa vielä tässä vaiheessa radan yhteydessä. Ei siis olla ihan vielä lähitulevaisuudessa menossa virallisiinkaan kisoihin, mutta toivoa on, että joskus päästään ihan oikeillekkin radoille. :D