sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Mörköjä ja treenejä

Tähden mörkö-kausi on kyllä huipussaan, enpä muista että Pojulla olisi tuollaista aikoinaan ollut. Kaikkee pitää vähän pöhistä ja sit niille vastaantuleville koirille pöhistään vähän enempi. Se on kyllä aivan toivotonta se koirien ohitus, Tähti kun on aivan varma, että kaikki koirat vähintään syö sen. Perjantain treeneissä sitten harjoiteltiin sopivasti ohituksia, mutta ei siitä ollut mitään apua. Tähti teki ohitusharjoitukset aivan mielettömän upeasti, koska mitäs se niille tutuille koirille enää räyhäämään. Vähän hankalaa siis tämä harjoittelu. Toko-treeneissä muuten harjoiteltiin mm. seuraamisen loppuasentoa, liikkeestä pysähtymistä (tätä kokeiltiin eka kertaa), kontaktikävelyä ja luoksetuloa. Kivasti meni vaikkei Tähti suoranaisesti vielä mitään käskyjä osaa, aina pitää vähän namilla ohjata. Mutta mallikkaasti se on siellä hallilla.

Sit Pojun tämänpäiväisiin treeneihin. Seuraamisessa mulle tuli käsky pistää namit vasempaan taskuun ja palkata sieltä. Ja kyllähän se asento tuntui sillä vähän paranevankin. Hypyssä pitäisi edelleen vahvistaa sitä seisomisasentoa. Perusasentoon tuloa tehtiin eri kulmista, hyvin meni. Kokeiltiin myös ruudun loppuosan liike eli koiran kutsuminen suoraan seuraamiseen ja tämäkään ei ole näköjään ongelma. Paikallaolossa olen nykyään ihan edessä ja naksuttelen ja palkkaan eli alkeisiin on palattu ja silloinhan se menee hyvin. Naksun käyttö myös kiinni-jättämis-harjoitteissa on ollut hyödyllinen. Maahanmenon vauhtia otettiin hauskasti lähettämällä putkeen ja sen perään heti maahan. Ainakin koiralla oli kivaa. Tehtiin myös harjoitus, jossa seuratettiin, käskettiin maahan ja lähetettiin sivulle putkeen ja tämä tehtiin kolmen perättäisen putken kohdalla. Muuten ihan kiva, mutta Poju veti niistä aika kovasti kierroksia, joten lopputunnista oli jo mopo karannut käsistä.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Tähti pentunäyttelyssä 20.9.08

No siinäpä se sisarten järjestys näkyy: Vega ROP ja Tähti VSP. Muita aussie-pentuja ei paikalla. ;) Tosin Tähdellä oli kyllä kiiltävä ja vastapesty turkki, mutta kilvan päätteeksi Vega päätti rökittää vielä Tähden tuolla ulkonakin ja tuloksena kaunis hiekkakuorrutus.

Tähden arvostelu oli seuraavanlainen:
Hyvin tasapain. ja feminiininen. Kauniin muotoinen pää. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kaula. Voisi olla aavistuksen voimak. kulmautunut niin edestä kuin takaa. Hyvä runko ja luusto. Liikkuu hyvin sivusta, aavistuksen ahtaasti takaa. Hyvä turkki.

Tähden mielestä koko reissulla oli varmaan parasta velipojan kanssa painiminen. :)

torstai 18. syyskuuta 2008

Pojun hermokoulu: osa 1

Viimeisimmän postauksen myötä päätin aloittaa Pojun kanssa aivan uudenlaisen elämän; hermoiluvapaan elämän, vai olisiko realistisempaa sanoa, että vähemmän hermoilevan elämän. Mulla itsellä meni hermo niin totaalisesti, että oli pakko ruveta miettimään asioida uudella tavalla.

Autoharjoite: Sopivasti nyt on koko viikon auto lainassa, joten tätä ongelmaa on alettu työstämään. Nyt on päästy kahden harjoituskerran jälkeen siihen pisteeseen, että koiran saa autoon, oven kiinni, mä saan etuoven auki, pääsen istumaan ensin sivuttain sitten suoraan ja saan vielä omankin oven kiinni. Nämä kaikki on siis harjoiteltu osissa ja palkattu hiljaisuudesta. Mutta turvavyötä en saa kiinni, silloin repeää. Eli auto EI liiku. Ihan naurettavaa, mutta näin se on pakko tehdä. Tosin kun ei ole sitä omaa autoa niin tätä tuskin saadaan työstettyä loppuun saakka, mutta laitetaan alulle.

Hermoharjoite: Tuli tehtyä ihan vahingossa yksi päivä. Olin menossa Pojun kanssa tekemään autoharjoitetta ja pilkoin sitä varen lihapullia ja puin päälle. Tässä vaiheessa Pojulla alkaa raksuttamaan, että jotakin poikkeavaa tehdään ja hermoilu alkaa. Ovella alkaa haukkuminen ja piippaminen, odottaminen hiljaa ei auta vaan kierrokset kasvaa. Päätän lähteä takaisin sisälle, riisua vaatteet ja lukea hetken. Uusi yritys, sama reaktio. Kolme kertaa yritetään lähteä, mutta ei auta, joten ulos ei lähdetä ja nameja ei heru. Tämäkin olisi sinäänsä arvokasta treeniä, koska tällainen ilmiö tulee aina, kun ollaan lähdössä treeneihin (ilmeisesti namit ja liivi paljastaa aikeet). Treeneihin lähtiessä ei vain koskaan pysty/ehdi palata takaisin saati olla lähtemättä lainkaan.

Tällaista siis. Lisäksi on tehty vähän kiinnioloharjotteita ja opetettu naksu-palkka-yhteyttä.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Missä meni pieleen? - Ajatuksia koiran koulutuksesta

Eilen Pojun toko-treenien päätteksi jäimme Paulan kanssa porisemaan pitkän tovin omien koiriemme ongelmista. Tämä lähti omasta turhautumisestani Pojuun, kun takana oli vaihteeksi hermoja raastava automatka sekä muutenkin piippi-ongelma treeneissä ja se ikuinen paikkamakuu-dilemma. Pojulla on äärettömän huono hermo ja täten huono keskittymiskyky ja sillä lyö aivan läpi kaikissa kiihdyttävissä tilanteissa. Se ei pysty lainkaan patoamaan hermostumistaan vaan se räjähtelee käsille tietyissä tilanteissa. Yksi on autossa matkustus, toinen on yksin kiinni jättäminen mm. treenipaikalla. Hassua sinäänsä, että nämä ongelmat on iän myötä vaan voimistunut vaikka luulisi, että ikä ja treeni vähentäisi ongelmaa.

Millä purkaa moista ongelmaa? Kärsivällisyyttä, treeniä, kärsivällisyyttä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Liekkö ongelmaan edes ratkaisua, mutta kyllä se vaatii hurjasti aikaa ja hermoa. Jotakin on kuitenkin tehtävä, koska itse ei jaksa. Autossa on kokeiltu kaikki vippaskonstit, palkat ja rankasut. Kierroksilla olevaan koiraan ei tunnu saavaan mitään kontaktia ei hyvällä eikä pahalla. Tosin eilen tuli aika hyvää treeniä siinä hallin pihassa, kun juttelimme Paulan kanssa yli puoli tuntia. Poju oli autossa, ovi auki. Ensin se hepuloi, mutta vähitellen vähän rauhottui (piippas silti). Silloin olis pitänyt olla mahdollisuus olla lähtemättä autolla, koska liikkelle lähdettäessä homma taas levisi. Voi kun olis oma auto, jossa vois tehdä näitä istutus-harjoituksia kaikki päivät.

Toinen paha paikka on se kiinni sitominen ja yksin jättäminen. Perjantaina nähtiin taas sekin, kun otin Pojun mukaan halille Tähden treeneihin. Eihän siitä mitään tullut, kun Poju huusi suoraa kurkkua. Ja kun se huutaminen lähtee liikkeelle, siihen ei edes auta, että menee viereen seisomaan. Hermo meni, vein sen pihalle huutamaan ja siellähän se sit puri reminsä rikki. Jossakin vaiheessa tämäkin ongelma oli parempi, kuten tuo autoilukin. Jostakin syystä kaikki on nykyään vain voimistunut, miksi??? Tässäkään asiassa ei auta palkka ei rankaisu. Ennen tehosi vesisuihkeet, ei enää. Mikä avuksi? Pienin lapsen askelin ja taas tonnikaupalla hermoa! Tuleeko siitä ikinä järkevää vai tätäkö se on aina? Missä on menty vikaan? Onko syy koirassa vai remmin toisessa päässä? Sitä sopii pohdiskella.

Kolmas murheenkryyni on se paikkamakuu. Syyhän ei ole siinä etteikö koira ymmärtäisi käskyä, syy on paljon perustavampaa laatua oleva eli se on niin epävarma yksin jätettäessä. Eli palataan äskeiseen ongelmaan, koira ei siedä, että se jätetään. Jos se pysyy paikalla, se kuitenkin piippaa, ainakin muiden koirien kanssa. Tämä treeni on aloitettu alusta sen tuhat kertaa, mutta silti se ei ota vahvistuakseen. Yksi uusi ehdotus tuli eilisissä treeneissä, naksu. Mä lähden tänään ostaan sen naksun ja sitä ruvetaan testaamaan seuraavaksi. Sitä samaa voi sitten testata noiden muiden ongelmien kanssa.

Tämä on tällainen epätoivon-teksti tälläkertaa, mutta kun olo on vain välillä niin epätoivoinen tuon koiran kanssa. Silti ei voi luovuttaa, muutenhan koiran tulevaisuus on vielä huonompi. Koiran koulutus ei ole aina yksinkertaista ja helppoa hommaa. Tosin opettavaista se on, kun välillä ryvetään pohjamudissa. Kaikenkaikkiaan Pojuhan on ihana koira, mutta sillä on ne omat hankaluutensa. Joku toinen on ehkä helpompi näiden asioiden suhteen, mutta toisaalta lohdullista kuulla, että heillä on sitten omat ongelmansa. Poju ei ole mitenkään ainutlaatuinen omilla ongelmillaan, vaikka välillä itsestä tuntuukin siltä. Mutta ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa! :)

Tähden ensimmäinen mätsäri

Ensimmäinen näyttely lähestyy ja tottakai sitä varten piti käydä treenaamassa miten siellä kehässä kuuluu toimia eli match showssa käytiin. Kehän ulkopuolinen käytös ei ollut kovin kaunista katseltavaa, jokainen koira oli taas niin pelottava, että niille piti haukkua, murista, kiljua ja vielä hyökkiä päällekkin. Voi voi, jospa se ikä toisi vähän varmuutta tuohon hommaan ettei tarvi jokaista sessua pelätä.

No mutta itse kehäkäytös; mehän ei ehditty yhtään treenata etukäteen juoksua eikä seisomista. Onneksi Tähti on kuitenkin luonnostaan sellainen stara, että kehässä sujui oikein mukavasti. Hyvin ravas vierellä, ei hyppinyt eikä poukkoillut. Pitkäänhän se ei jaksa seisoa paikallaan, mutta seisoi kuitenkin ja näytti hienosti hampaatkin. Punainen nauha saatiin, rökitettiin toinen Tähti-niminen koira, joka meillä oli parina. :) Punaisten kehässä ei kuitenkaan mainetta tullut. Tähtönen oli ainut pieni pentu, kaikki muut näytti lähes täysikasvuisilta koirilta, että ei sinäänsä ihmekään. Mutta tavoiteena olikin harjoitus ja uuteen asiaan tutustuminen, joten ne saavutettiin oikein hyvin. Ensi lauantaina sitten Siikajoen pentunäyttelyyn, saas nähdä kuinka meidän kirpulle käy. ;)

tiistai 9. syyskuuta 2008

Toko-koe Raahe

Sehän sitten meni just niin kuin arvata saattaa, mutta tulipahan käytyä. Raahen ALOsta saatiin rääpittyä vaivaiset 143,5 pistettä kasaan eli II-tulos sija 7/11. Siihen paikallamakuun se kaatu vaikka olisi siellä muutakin parantamisen varaa ollut. Pisteet meni näin:

  • Luoksepäästävyys 9,5 (eka vähän hökeltää ja sitten peruuttelee)
  • Paikalla makaaminen 0 (siinä aikansa uikutti paikalla ja sit otti hatkat, käveli suoraan mun luo, harmitti pirusti!)
  • Seuraaminen kytkettynä 7,5 (ja ne perusasennot!!! Kisoissa se vaan jättää ne tekemättä tai istuu puoliksi, varmaan jännittää. Lisäksi lähdössä haukahti)
  • Seuraaminen irti 7,5 (sama juttu)
  • Maahanmeno seuraamisesta 9 (sais olla hitusen nopsampi)
  • Luoksetulo 10 (jotain sentään täydellisesti)
  • Seisominen seuraamisesta 8,5 (kuulemma vähän töpöttelee paikallaan, ei kuitenkaan etene)
  • Estehyppy 8 (jalat kolahti, este olikin normia korkeampi)
  • kokonaisvaikutus 8 (koiran energia menee itsensä hillitsemiseen vaikka hyvinhän se muuten menee)
Koiralla jolla on hermoa nolla niin kisaaminen ei ole aina ihan helppoa. Itse ei jaksa enää jännittää, mutta Poju kyllä vetää itseään kierroksille vähänkin erikoisemmassa tilanteessa. Teki mieli heittää taas hanskat naulaan kisojen jälkeen, mutta en mä viiti toista vielä varhaiseläkkeelle laitta, joten ei se auta, harjoitukset jatkuvat. Kisat on varmaan ohi tältä syksyltä.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Tähden ensimäinen "koulupäivä"

Tähti aloitti perjantaina virallisesti oman koulunsa, nimittäin tokon mölli-ryhmässä. Ryhmä ei ole mikään penturyhmä eikä siten kovinkaan sopiva meille, mutta on se tyhjää parempi. Me sooloilemme siellä sitten kahdestaan. Tähti oli myös ensikertaa hallilla, joten otin pääasialliseksi tavoitteeksi vain tutustua paikkaan. Iso halli hämmästytti hieman alkuun, mutta äkkiä se tutusteli paikkaan uteliaana. Kun toisia koiria alkoi tulla, alkoi Tähden tyypillinen pöhinä kaikkia vieraita koiria kohtaan. Onneksi pöhinät sai kuitenkin jäädä treenin ajaksi.

Teimme perusasentoon tuloa (vielä makupalaohjauksella), luoksepäästävyyttä, namukipolle menoa (muut harjoitteli hyppyä), maahan menoa (muut harjoitteli paikallaoloa) sekä kontaktissa aitojen kiertämistä. Pyrin pitämään toistot muutamassa ja leikkimään paljon, tosin hampaita tippui vetoleikeissä. :) Tähti otti hienosti kontaktia vieraasta paikasta ja muista koirista huolimatta, taitava tyttö!

Pojun kanssa treenailtiin eilen. Keskiviikkona pilalle mennyt paikallaoloharjoitus nosti päätään ja tälläkin kertaa paikallaolo meni pieleen. Ilman mitään ennakkovaroitusta nousi vain seisomaan, paha juttu viikonlopun kisojen kannalta. :( Lopputunnista sitten tehtiin supervarmistettua paikallaoloa samalla kun agi-kisojen esteitä tultiin purkamaan halliin eli samalla hyvä häiriö. Muuten treeneissä seuraamisharjoitteita, liikkestä maahan eri vauhdeissa ja maassa pysyminen vaikka mitä tapahtuu sekä liikkeestä seisomista ja seisomisessa pysyminen. Pojulla tuntuu olevan nyt jotain ihme ongelmaa myös seisomisen kanssa ja seisomassa pysyminen palkkaamisen aikana vaatii erityisesti harjoittelua. Aina tahtoo tassut vähän liikahdella. Pikaisesti käytiin läpi myös kaukokäskyn seiso-maahan-osio (koiran edessä makupalaohjattuna) sekä nouto. Noutoon tärkeä apu: kapulan heiton jälkeen syötetään koiraa heti, ettei karkaa ja vasta sitten nouto. Lisäksi mun pitää ruveta antaan nami vasurilla, käytän vissiin aina oikeaa.