Kuvajaisia

Tällä viikolla yritin kuvailla noita koiruuksia ja jälleen keran ihmettelin, et miten ne Tähden kuvat meneekin niin helposti pilalle?! Vähän aikaa asiaa pähkäiltyä tämäkin mysteeri selvisi; musta koira asettaa melkoisia valotushaasteita kameralle, tai siis kuvaajalle. Jotakin sain nyt räpsittyä, mutta pitää ensi kerralla tosissaan siirtyä manuaalisäätöihin jos meinaa saada onnistuneita kuvia.

Tähden koira-arkailut ei ole kyllä menneet yhtään parempaan päin viime aikoina. Viikko sitten Tähti sai päälleen koiran agi-kisoissa katsomossa. Valitsin itse tyhmästi paikan maalisuoran päässä, mutta tajusin liian myöhään virheeni. Tähti reagoi kohti tulevaan koiraan ja koira syöksyi radan päätteeksi suoraan päälle. Nyt perjantaina sattui jälleen uusi sessio. Olin koirien kanssa lenkillä, kun yhdestä kerrostalosta syöksyi kaksi griffonia haukkuen suoraan päätä kimppuun. Tälläkertaa ehdin reagoida tilanteeseen ja ehdin siepata Tähden syliin. Parempi niin, koska koirat kävi suoraan kiinni Pojuun. Siinä ei paljoa voinut tehdä, Poju tietty puolustautui mikä oli täysin sallittua tilanteessa. Koirien omistaja taas ei meinannut saada rakkejaan ollenkaan kontrolliin ja seuraavaksi ne suuntasivatkin ohikulkevan rotikan kimppuun. Voi hyvän tavaton, että pitääkin sattua näitä! Tähdin luotto toisiin koiriin ei taida olla kovin kummoinen, valitettavasti. Nyt tarvittais hyviä koirakontakteja.

Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.

Tähti puoli vuotta

Näin se aika kuluu, nyt on jo puolen vuodenkin rajapyykki ylitetty. Päivitetäämpä sen kunniaksi vähän tilannetta. Juuri punnituksi painoksi saatiin 13,5 kg. Onhan tuota massaa alkanut tulla, etenkin takareidet on ihan valtavan kokoiset! :) Mutta muuten pikkutyttö vielä. Pöhinää ja puhinaa on vielä ilmassa, kovin skarppi tyttö se on. Marjolle vastaukseksi aiempaan kommenttiin, että niitä ohitustilanteita tekee toki hankalaksi se, että Poju on toisessa kädessä eli kaikkea huomiota ei voi pistää Tähteen. Mutta kyllä ne ohituksetkin nyt ajoittain onnistuu, riippuu kuinka hyvissäajoin ehtii itse valmistautua vastaantulevaan koiraan.

Parin viikon ajan meillä on ollut tehotreeninä sivulle tulo ja siinä pysyminen, maahanmeno ja siinä pysyminen, seuraamisen alkeet sekä istuminen. Perjantaisissa treeneissä puolestaan treenattiin mm. liikkeestä seisomista, kontaktia ja noutoa. Kaikki on vielä hyvin lapsen kengissä, mutta eipä puolivuotian tarvi vielä asioita hallita. Turha tehdä elämää liian totiseksi heti alusta. Tähti on tosi innokas treeneissä ja huomaa, että sille on tullut hirveesti lisää virtaa. Se on jopa opetellut palkkaamaan itseään patukalla varastamalla sen mun treeniliivistä! Hassu tyttö! ;)