Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.