tiistai 30. kesäkuuta 2009

Mökkeilyä


Pääsipä koiratkin mukaan tämän kesän reissulle, kun tehtiin viikonloppureissu Hossaan mökille. Kovin oli helteinen viikonloppu, mutta ei se onneksi koiriakaan haitannut. Paremminkin ne oli onnensa kukkuloilla, kun pääsivät juoksentelemaan omalla pikku saarella koko ajan vapaana. Ja koska kyse oli saaresta niin sinne piti tietenkin mennä soutuveneellä. Tähdelle se oli eka kerta, Poju on puolestaan käynyt saaressa ennenkin. Siinä kävi kuitenkin niin, että Tähti oli ihan kiltisti veneessä, mutta Poju, joka on ennen matkustanut hienosti, huuti nyt koko matkan. En tiedä mistä johtuu, kaippa tuo sen hermo on mennyt niin paljon huonompaan kuntoon tässä kolmen vuoden aikana. Ei se onneksi onnistunut kaatamaan venettä. :)

Lauantaina tehtiin pidempi lenkki, kun retkeiltiin värikalliolle. Matkaa tuli 12 km ja oltiin reissussa 4,5 tuntia. Hyvin koirat jaksoi helteestä huolimatta. Välillä niitä piti kuitenkin uittaa etteivät ihan läkähdy. Poju ei edelleenkään ole veden ystävä, mutta kyllä tomerasti hyppää laituriltakin veteen jos isäntä tai emäntä on niin hulluja, että menee järveen ensin. Veneen perään se lähtee myös uimaan, mutta millään muulla sitä ei sitten veteen saakkaan. Tähti sen sijaan lähtee veteen vähän helpommin. Ei sekään kovin mielellään ui, mutta se on niin keppihullu, että mikään mahti maailmassa ei saa estettyä kepin noutamista, edes vesi. Alussa se aina hätääntyi kun jalat irtos pohjasta, mutta nykyään Tähtikin jo luottaa, että osaa edes vähän uida.

Sunnuntai aamu olikin vähän ikävämpi, koska Tähti rupesi ontumaan vasenta etujalkaa. Se oli selkeästi tosi kipeä ja annettiinkin sen levätä kotiin saakka. Onneksi ontuminen lakkasi kuitenkin jo su-illalla ja nyt näyttäisi voivan ihan hyvin. Tais olla niin pitkä lenkki vielä vähän liikaa, toivottavasti ei mitään rasitusta kummempaa ole jalassa.

Loppuun vähän mökkitunnelmia





torstai 18. kesäkuuta 2009

Mitäs sitä onkaan tehty?


Voi voi, viime kerrasta on niin paljon aikaa, että nyt tulee pitkä postaus. Nettihiljaisuus ja melkoinen koiraharrastushiljaisuus johtuu suurelta osin muutosta uuteen kotiin. Poju ja Tähtikin pääsivät siis asettumaan taloksi uuteen kotiin ja ihan hyvin se onkin mennyt. Mitä nyt liukas laminaattilattia on aiheuttanut pyllähdyksiä jos toisiakin muovimattoon tottuneille tassuille, mutta oma aidattu piha sen sijaan saa varmasti myös koirilta kiitosta. Kodissamme on myös hyvin epäkoiraystävällinen valkoinen väritys ja hyvinhyvin vaaralliset portaat parvelle. Onneksi koirat eivät ole edes yrittäneet portaille kiipeämistä, se olisi hengenvaarallista!

Mutta sitten treenirintamalle, hiljaiselle sellaiselle. Tähden kanssa päästiin käymään treenikauden päätteeksi tokon epiksissä. Takana oli monen viikon treenaamattomuus juoksujen jälkeen, mutta ajateltiin kokeilla onneamme. Ja hyvin oli onni puolella, nimittäin voitettiin meidän minikisa täysillä pisteillä. Liikkeinä oli luoksepäästävyys, paikallaolo 1min, seuraaminen, liikkestä maahan ja luoksetulo. Neiti suoritti liikkeet varsin mallikkaasti vaikken ole ilman nameja edes treenannut. Toki liikkeiden välissä sai palkata. Seuraaminen ei ole Tähden vahvuus, joten sitä pitää vielä hioa. Maahanmeno puolestaan on supernopea. :) Vuosien paikallaolokriisin jälkeen on myös ihanaa, kun on koira, jota paikallaolo ei tunnu huolettavan (kop kop, ainakaan vielä...). Tokoilu on kyllä muuten ihan vaiheessa, auttaisi ehkä asiaa jos treenaisi joskus...

Tähtösen treenit onkin keskittynyt alkukesän agilityn puolelle, koska aloitimme (ja lopetimmekin jo) agin alkeiskurssin Active Dogilla. Oli kyllä hintansa väärti, koska itsekkin opin taas monta asiaa. Puhumattakaan kuinka hauskaa Tähdellä oli, sehän vallan kuumui muutamasta esteestä. ;) Alkeskurssilla käytiin kaikki esteet läpi, paitsi ei keinua kokonaan. Hyppyjä ja putkea mentiin muutaman esteen sarjoissa ja ohjauksista harjoiteltiin valssia. Itselle merkittävämpiä muutoksia aiempaan oli palkkaus, aina namikupilta. Tämän avulla Tähtikin oppi etenemään tosi kivasti. Kontakteille otin käyttöön alastulokäskyn, jotta kontaktin alastulo tarkentuu. Vinokeppejä en ollut koskaan nähnykkään ja nehän oli varsin kätevät, tosin suorille kepeille ei vielä päästy, mutta pujottelu sujuu muuten molemin puolin. Loppukesän kotiläksy on esteen takana istuminen vaikka mitä tapahtuu. Tähti keksi varastamisen ihanuuden jo tässä vaiheessa, joten paikalla istumista pitää nyt vahvistaa.