Helmikuun hankitreeniä

Nyt on todellakin tehty melkoista hankitreeniä, lunta on nimittäin hiiiirveesti! Paikoittain Tähtönen uppoaa kokonaan hankeen :) Mutta kyllä koirilla on ollut kivaa.

No on me tehty onneksi jotakin muutakin, kuin pelkkää hankitreeniä. Kevään tokokoulutukset alkoi varsin myöhään tammikuussa, mutta jokunen kerta ollaan ehditty käymään, Tähti mölli2-ryhmässä ja Poju AVOssa. Tähtikin alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan tokon ideaa ja ainakin vielä on ollut kovin kuuliainen, innokas ja oppivainen. Ihan kakara se muuten vielä on. Edelleen mörköilee ja pörisee varuilta vastaantuleville koirille ja lapsille. Juoksut ei ole vielä alkaneet ja pienikin se vielä on, painoakaan ei ole enää tullut lisää, vaivaiset 15 kg painaa. Vauhtia ja pomppua tosin löytyy isommankin koiran edestä.

Pojun kanssa on nyt keskitytty toko-treeneissä seuraamisen paikkaan. Se on ollut ihan hyvä aina, mutta uusi kouluttaja huomautti, että se ei pysy ihan tasaisesti paikallaan. Pakko myöntää, että Pojun kanssa treenimotivaatio on laskenut kuin lehmän häntä, vaikkaa hyväähän se treenaaminen sille tekee, toinen on ihan innoissaan. Poju ei ole päässyt edelleenkään autoilemaan, kovasti kyllä poika on istunut auton takaosassa. ;) Nyt se on sentään jo ajoittain siellä hiljaa, mutta tuskin siitä ikinä tulee kovin kauniisti matkustavaa koiraa.

Tassuvaivaa ja DAP:pia

Pojulla on tosiaan ollut ikävää anturavaivaa tässä viikon verran. Se rupes nuolemaan toista tassuaan kovin antaumuksella vaikka ei sieltä mitään kummempaa löytynyt. Tosin anturassa on pieni arpi, joten olisko siinä joku vanha osuma tai pahimmillaan siellä anturan sisällä on joku piikki. Nuoleskelu meni niin pahaksi, että tassu haavautui ja eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eilen käytiin hakeen antibiootti, kortisonivoide ja isompi kauluri, kun edellisen alle se onnistui saamaan jalkansa. Samalta reissulta matkaan tarttui DAP-suihke, kun jälleen automatka meni hirvittävässä huudossa. Poju käy niin kierroksilla autossa, että sitä ei hiljennä mikään. Ajattelin sit kokeilla DAPpia ja arvaten sekään ei saanut sitä haukkuhysteriaa kuriin. Tosin... loppumatkasta Poju hiljeni yhtäkkiä täysin ja alkoi nuolemaan tassuaan kovalla antaumuksella. Liekkö tassu rupesi niin vaivaamaan mieltä vai oliko sittenkin DAP:lla jotakin merkitystä? No se on selvää, ettei DAP yksinään pysty saamaan niitä kierroksia kuriin.

Tähden kanssa käytiin myös eilen hallilla. Vuorossa oli taas agilityn alkeita. Tälläkertaa käytin paljon lelupalkkaa ja täytyy sanoa, ettei ole irtoamisongelmia jos lelu odottaa "esteen" lopussa palkkana. Kokeiltiin myös kilpajuoksua lelulle ja eihän mulla ollut mitään jakoa siinä vauhdissa. :) Ei tehty kovinkaan paljoa, ettei tule liian kovaa treeniä noin nuorelle, muutamia aitoja ilman rimoja ja putki. Lisäksi kokeiltiin rengasta matalassa tasossa ekaa kertaa sekä renkaan edessä istumista, hienosti meni ja yllättäen tämä paikalla istuminenkin onnistui.

Viime viikon tokotreeneissä tehtiin Tähden kanssa ekaa kertaa seuraamisen käännöksiä ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Paikallaan makaaminen tuntuu olevan aika vaikea juttu, helposti nousee tai vaihtaa lonkka-asentoon, puhumattakaan että saisi otettua vielä välimatkaa.

Pojun kanssa tokotreeneissä oltiin kauheassa vauhdissa niin hyvässä kuin pahassakin. Tehtiin mm. ruutua, idioottiringin alkeita, noutoa ja etenkin noudon palautuksen vauhtia sekä luoksetulon pysäytystä. Noudon palautus pitäisi saada laukalle, joten siihen treeniä. Luoksetulon pysäytys meni hienosti eka kerralla ja sit alkoi ennakointi, tätähän me ei koskaan treenata. Tosin Pojun treenaamiset on ollu muutenkin tosi vähillä ja se kyllä näkyy sit tuossa tekemisen yli-innokkuudessa eli vuotaa. Ai niin, ja tehtiinhän me paikalla istumista, joka meni vähän niin ja näin...

Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.

Mörköjä ja treenejä

Tähden mörkö-kausi on kyllä huipussaan, enpä muista että Pojulla olisi tuollaista aikoinaan ollut. Kaikkee pitää vähän pöhistä ja sit niille vastaantuleville koirille pöhistään vähän enempi. Se on kyllä aivan toivotonta se koirien ohitus, Tähti kun on aivan varma, että kaikki koirat vähintään syö sen. Perjantain treeneissä sitten harjoiteltiin sopivasti ohituksia, mutta ei siitä ollut mitään apua. Tähti teki ohitusharjoitukset aivan mielettömän upeasti, koska mitäs se niille tutuille koirille enää räyhäämään. Vähän hankalaa siis tämä harjoittelu. Toko-treeneissä muuten harjoiteltiin mm. seuraamisen loppuasentoa, liikkeestä pysähtymistä (tätä kokeiltiin eka kertaa), kontaktikävelyä ja luoksetuloa. Kivasti meni vaikkei Tähti suoranaisesti vielä mitään käskyjä osaa, aina pitää vähän namilla ohjata. Mutta mallikkaasti se on siellä hallilla.

Sit Pojun tämänpäiväisiin treeneihin. Seuraamisessa mulle tuli käsky pistää namit vasempaan taskuun ja palkata sieltä. Ja kyllähän se asento tuntui sillä vähän paranevankin. Hypyssä pitäisi edelleen vahvistaa sitä seisomisasentoa. Perusasentoon tuloa tehtiin eri kulmista, hyvin meni. Kokeiltiin myös ruudun loppuosan liike eli koiran kutsuminen suoraan seuraamiseen ja tämäkään ei ole näköjään ongelma. Paikallaolossa olen nykyään ihan edessä ja naksuttelen ja palkkaan eli alkeisiin on palattu ja silloinhan se menee hyvin. Naksun käyttö myös kiinni-jättämis-harjoitteissa on ollut hyödyllinen. Maahanmenon vauhtia otettiin hauskasti lähettämällä putkeen ja sen perään heti maahan. Ainakin koiralla oli kivaa. Tehtiin myös harjoitus, jossa seuratettiin, käskettiin maahan ja lähetettiin sivulle putkeen ja tämä tehtiin kolmen perättäisen putken kohdalla. Muuten ihan kiva, mutta Poju veti niistä aika kovasti kierroksia, joten lopputunnista oli jo mopo karannut käsistä.

Pojun hermokoulu: osa 1

Viimeisimmän postauksen myötä päätin aloittaa Pojun kanssa aivan uudenlaisen elämän; hermoiluvapaan elämän, vai olisiko realistisempaa sanoa, että vähemmän hermoilevan elämän. Mulla itsellä meni hermo niin totaalisesti, että oli pakko ruveta miettimään asioida uudella tavalla.

Autoharjoite: Sopivasti nyt on koko viikon auto lainassa, joten tätä ongelmaa on alettu työstämään. Nyt on päästy kahden harjoituskerran jälkeen siihen pisteeseen, että koiran saa autoon, oven kiinni, mä saan etuoven auki, pääsen istumaan ensin sivuttain sitten suoraan ja saan vielä omankin oven kiinni. Nämä kaikki on siis harjoiteltu osissa ja palkattu hiljaisuudesta. Mutta turvavyötä en saa kiinni, silloin repeää. Eli auto EI liiku. Ihan naurettavaa, mutta näin se on pakko tehdä. Tosin kun ei ole sitä omaa autoa niin tätä tuskin saadaan työstettyä loppuun saakka, mutta laitetaan alulle.

Hermoharjoite: Tuli tehtyä ihan vahingossa yksi päivä. Olin menossa Pojun kanssa tekemään autoharjoitetta ja pilkoin sitä varen lihapullia ja puin päälle. Tässä vaiheessa Pojulla alkaa raksuttamaan, että jotakin poikkeavaa tehdään ja hermoilu alkaa. Ovella alkaa haukkuminen ja piippaminen, odottaminen hiljaa ei auta vaan kierrokset kasvaa. Päätän lähteä takaisin sisälle, riisua vaatteet ja lukea hetken. Uusi yritys, sama reaktio. Kolme kertaa yritetään lähteä, mutta ei auta, joten ulos ei lähdetä ja nameja ei heru. Tämäkin olisi sinäänsä arvokasta treeniä, koska tällainen ilmiö tulee aina, kun ollaan lähdössä treeneihin (ilmeisesti namit ja liivi paljastaa aikeet). Treeneihin lähtiessä ei vain koskaan pysty/ehdi palata takaisin saati olla lähtemättä lainkaan.

Tällaista siis. Lisäksi on tehty vähän kiinnioloharjotteita ja opetettu naksu-palkka-yhteyttä.

Missä meni pieleen? - Ajatuksia koiran koulutuksesta

Eilen Pojun toko-treenien päätteksi jäimme Paulan kanssa porisemaan pitkän tovin omien koiriemme ongelmista. Tämä lähti omasta turhautumisestani Pojuun, kun takana oli vaihteeksi hermoja raastava automatka sekä muutenkin piippi-ongelma treeneissä ja se ikuinen paikkamakuu-dilemma. Pojulla on äärettömän huono hermo ja täten huono keskittymiskyky ja sillä lyö aivan läpi kaikissa kiihdyttävissä tilanteissa. Se ei pysty lainkaan patoamaan hermostumistaan vaan se räjähtelee käsille tietyissä tilanteissa. Yksi on autossa matkustus, toinen on yksin kiinni jättäminen mm. treenipaikalla. Hassua sinäänsä, että nämä ongelmat on iän myötä vaan voimistunut vaikka luulisi, että ikä ja treeni vähentäisi ongelmaa.

Millä purkaa moista ongelmaa? Kärsivällisyyttä, treeniä, kärsivällisyyttä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Liekkö ongelmaan edes ratkaisua, mutta kyllä se vaatii hurjasti aikaa ja hermoa. Jotakin on kuitenkin tehtävä, koska itse ei jaksa. Autossa on kokeiltu kaikki vippaskonstit, palkat ja rankasut. Kierroksilla olevaan koiraan ei tunnu saavaan mitään kontaktia ei hyvällä eikä pahalla. Tosin eilen tuli aika hyvää treeniä siinä hallin pihassa, kun juttelimme Paulan kanssa yli puoli tuntia. Poju oli autossa, ovi auki. Ensin se hepuloi, mutta vähitellen vähän rauhottui (piippas silti). Silloin olis pitänyt olla mahdollisuus olla lähtemättä autolla, koska liikkelle lähdettäessä homma taas levisi. Voi kun olis oma auto, jossa vois tehdä näitä istutus-harjoituksia kaikki päivät.

Toinen paha paikka on se kiinni sitominen ja yksin jättäminen. Perjantaina nähtiin taas sekin, kun otin Pojun mukaan halille Tähden treeneihin. Eihän siitä mitään tullut, kun Poju huusi suoraa kurkkua. Ja kun se huutaminen lähtee liikkeelle, siihen ei edes auta, että menee viereen seisomaan. Hermo meni, vein sen pihalle huutamaan ja siellähän se sit puri reminsä rikki. Jossakin vaiheessa tämäkin ongelma oli parempi, kuten tuo autoilukin. Jostakin syystä kaikki on nykyään vain voimistunut, miksi??? Tässäkään asiassa ei auta palkka ei rankaisu. Ennen tehosi vesisuihkeet, ei enää. Mikä avuksi? Pienin lapsen askelin ja taas tonnikaupalla hermoa! Tuleeko siitä ikinä järkevää vai tätäkö se on aina? Missä on menty vikaan? Onko syy koirassa vai remmin toisessa päässä? Sitä sopii pohdiskella.

Kolmas murheenkryyni on se paikkamakuu. Syyhän ei ole siinä etteikö koira ymmärtäisi käskyä, syy on paljon perustavampaa laatua oleva eli se on niin epävarma yksin jätettäessä. Eli palataan äskeiseen ongelmaan, koira ei siedä, että se jätetään. Jos se pysyy paikalla, se kuitenkin piippaa, ainakin muiden koirien kanssa. Tämä treeni on aloitettu alusta sen tuhat kertaa, mutta silti se ei ota vahvistuakseen. Yksi uusi ehdotus tuli eilisissä treeneissä, naksu. Mä lähden tänään ostaan sen naksun ja sitä ruvetaan testaamaan seuraavaksi. Sitä samaa voi sitten testata noiden muiden ongelmien kanssa.

Tämä on tällainen epätoivon-teksti tälläkertaa, mutta kun olo on vain välillä niin epätoivoinen tuon koiran kanssa. Silti ei voi luovuttaa, muutenhan koiran tulevaisuus on vielä huonompi. Koiran koulutus ei ole aina yksinkertaista ja helppoa hommaa. Tosin opettavaista se on, kun välillä ryvetään pohjamudissa. Kaikenkaikkiaan Pojuhan on ihana koira, mutta sillä on ne omat hankaluutensa. Joku toinen on ehkä helpompi näiden asioiden suhteen, mutta toisaalta lohdullista kuulla, että heillä on sitten omat ongelmansa. Poju ei ole mitenkään ainutlaatuinen omilla ongelmillaan, vaikka välillä itsestä tuntuukin siltä. Mutta ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa! :)

Toko-koe Raahe

Sehän sitten meni just niin kuin arvata saattaa, mutta tulipahan käytyä. Raahen ALOsta saatiin rääpittyä vaivaiset 143,5 pistettä kasaan eli II-tulos sija 7/11. Siihen paikallamakuun se kaatu vaikka olisi siellä muutakin parantamisen varaa ollut. Pisteet meni näin:

• Luoksepäästävyys 9,5 (eka vähän hökeltää ja sitten peruuttelee)
• Paikalla makaaminen 0 (siinä aikansa uikutti paikalla ja sit otti hatkat, käveli suoraan mun luo, harmitti pirusti!)
• Seuraaminen kytkettynä 7,5 (ja ne perusasennot!!! Kisoissa se vaan jättää ne tekemättä tai istuu puoliksi, varmaan jännittää. Lisäksi lähdössä haukahti)
• Seuraaminen irti 7,5 (sama juttu)
• Maahanmeno seuraamisesta 9 (sais olla hitusen nopsampi)
• Luoksetulo 10 (jotain sentään täydellisesti)
• Seisominen seuraamisesta 8,5 (kuulemma vähän töpöttelee paikallaan, ei kuitenkaan etene)
• Estehyppy 8 (jalat kolahti, este olikin normia korkeampi)
• kokonaisvaikutus 8 (koiran energia menee itsensä hillitsemiseen vaikka hyvinhän se muuten menee)

Koiralla jolla on hermoa nolla niin kisaaminen ei ole aina ihan helppoa. Itse ei jaksa enää jännittää, mutta Poju kyllä vetää itseään kierroksille vähänkin erikoisemmassa tilanteessa. Teki mieli heittää taas hanskat naulaan kisojen jälkeen, mutta en mä viiti toista vielä varhaiseläkkeelle laitta, joten ei se auta, harjoitukset jatkuvat. Kisat on varmaan ohi tältä syksyltä.

Tähden ensimäinen "koulupäivä"

Tähti aloitti perjantaina virallisesti oman koulunsa, nimittäin tokon mölli-ryhmässä. Ryhmä ei ole mikään penturyhmä eikä siten kovinkaan sopiva meille, mutta on se tyhjää parempi. Me sooloilemme siellä sitten kahdestaan. Tähti oli myös ensikertaa hallilla, joten otin pääasialliseksi tavoitteeksi vain tutustua paikkaan. Iso halli hämmästytti hieman alkuun, mutta äkkiä se tutusteli paikkaan uteliaana. Kun toisia koiria alkoi tulla, alkoi Tähden tyypillinen pöhinä kaikkia vieraita koiria kohtaan. Onneksi pöhinät sai kuitenkin jäädä treenin ajaksi.

Teimme perusasentoon tuloa (vielä makupalaohjauksella), luoksepäästävyyttä, namukipolle menoa (muut harjoitteli hyppyä), maahan menoa (muut harjoitteli paikallaoloa) sekä kontaktissa aitojen kiertämistä. Pyrin pitämään toistot muutamassa ja leikkimään paljon, tosin hampaita tippui vetoleikeissä. :) Tähti otti hienosti kontaktia vieraasta paikasta ja muista koirista huolimatta, taitava tyttö!

Pojun kanssa treenailtiin eilen. Keskiviikkona pilalle mennyt paikallaoloharjoitus nosti päätään ja tälläkin kertaa paikallaolo meni pieleen. Ilman mitään ennakkovaroitusta nousi vain seisomaan, paha juttu viikonlopun kisojen kannalta. :( Lopputunnista sitten tehtiin supervarmistettua paikallaoloa samalla kun agi-kisojen esteitä tultiin purkamaan halliin eli samalla hyvä häiriö. Muuten treeneissä seuraamisharjoitteita, liikkestä maahan eri vauhdeissa ja maassa pysyminen vaikka mitä tapahtuu sekä liikkeestä seisomista ja seisomisessa pysyminen. Pojulla tuntuu olevan nyt jotain ihme ongelmaa myös seisomisen kanssa ja seisomassa pysyminen palkkaamisen aikana vaatii erityisesti harjoittelua. Aina tahtoo tassut vähän liikahdella. Pikaisesti käytiin läpi myös kaukokäskyn seiso-maahan-osio (koiran edessä makupalaohjattuna) sekä nouto. Noutoon tärkeä apu: kapulan heiton jälkeen syötetään koiraa heti, ettei karkaa ja vasta sitten nouto. Lisäksi mun pitää ruveta antaan nami vasurilla, käytän vissiin aina oikeaa.

Treeniä ja ripulia

Tähden osalta treenit on vielä lähtökuopissaan, nimittäin ohjattuihin treeneihin ei päästy vieläkään ripulin yllätettyä. Harmillisesti Tähden maha tuntuu olevan pahasti sekaisin jo neljättä päivää tuntemattomasta syystä. Yllä olevassa kuvassa Tähti tosin harjoittelee hienosti noutoa isukin ja sisarusten kanssa. Noutaminen näyttääkin olevan tämän tytön lempijuttu.

Pojulla sen sijaan toko-treenit jatkuu. Tänään treeneissä:

• paikallaolo (vähän piippaili ja oli levoton, tyypillistä hallikäytöstä)
• seuraamisen pysähdykset ja kontakti (ok)
• hyppy (edelleen pientä tepastelua esteen takana, joten teimme seisomisharjoituksia)
• ruutu (vain ruutuun juoksua ja sehän on aina kivaa, tosin Poju sais juosta suoraan ruutuun eikä tehdä välipyörähtelyitä kesken matkaa)
• Liikkeestä seisominen ja maahanmeno (pääpaino taaksekävelyssä ja siinä, ettei koira liiku milliäkään)
• nouto (kuten viime viikolla, kapulan pitoa juoksussa, hypyissä ja istumisessa)
• hyppynouto (kokeiltiimpa tätäkin kun koirat hyppi niin nätisti kapulat suussa. Poju tosin ei hypännyt takaisin ekalla kerralla, mutta vähän paremmin ohjattuna hyppäsi takaisinkin)

Toivotaan, että päästään Tähdenkin kanssa tekemään jotain pikapuoleen, kunhan tuo suolisto ensin rauhoittuu.

Treenikausi avattu

Kesä on ollut kaikin puolin kiireistä ja jännää aika, mutta nyt on aika palata "koulunpenkille". Pojun kanssa on kesällä käyty jonkin verran kimppatreeneissä, mutta viime viikolla alkoi KAS:n tokoryhmät taas pyörimään. Uusi kouluttaja oli varsin positiivinen yllätys. :) Treenaaminen ei jäänyt vain päättömäksi haahuiluksi vaan teimme harjoitteita jatkuvassa ohjauksessa (usein kouluttaja katsoo vain yhtä koiraa kerrallaan). Ohjelmassa oli:

• Perusasennot (uutena seuraa-käsky ilman, että lähtee liikkeelle heti)
• Seuraamisen askeleet, käännökset ja perusasennot (mieti miten käännyt, mikä jalka pysähtyy, aina samalla tavalla)
• Noutokapulan kuljetus (kuljetus juosten, esteitä hyppien, välillä istuen ja heti liikkeelle. Tämä oli hauskaa ja yllättäen onnistui!)
• Luoksetulo ja kaukokäskyt häiriössä

Eilen käytiin vuorostaan yhteistreeneissä ja siitä positiivisena yllätyksenä, että Poju pysyi paikallaan märässä maassa. Yllättävää on jopa maahanmeno märällä. Tosin ei satanut vettä niin ei ollut niin kamalaa. ;)

Ilmoitin Pojun kokeeseen, joten nyt pitäis saada poika kesälaitumilta taas skarppiin kuntoon. Paikallaolo on edelleen niin ja näin, ja toisaalta seuraamisen perusasennot meinaa ruveta laahaamaan. Katotaan kuin käy...

Toko-kisat 26.4.2008

Piiiitkä kisapäivä takana, mutta tulipa se ALO1 sieltä viimeinkin! :)
Kisat oli jo myöhässä, kun paikalle saavuimme ja jouduttiin odottelemaan 1,5 t luokan alkua. Poju oli yllättävän rauhallinen siinä odotellessa (täysin vieras piirre), joten ei onneksi käynyt niin paljoa kierroksilla sitten kehään mennessäkään. Näin siis jopa paikkamakuu onnistui, vaikka eihän se helppoa ollut edelleenkään. Tämän jälkeen seurasikin sitten lähes 2 tunnin odottelu, koska olimme luokkamme viimeiset. Onneksi Poju ei kuitenkaan hyytynyt pitkän odottelun seurauksena ja ihan kelpo pistein selvittiin omasta osuudestamme. Ja sitten ne pisteet:

Luoksepäästävyys 9 (Meni tuomarin luo, mutta peruutteli hieman hampaita katsottaessa, joten siitä pistemenetys)

Paikalla makaaminen 8 (JEE JEE JEE!!! Vierestä lähti koira ja Poju piippas ja vaihteli hieman kylkeä, mutta pysyi, se riittää mulle!)

Seuraaminen kytkettynä 8 (Haukahteli lähtiessä ja perusasennot oli tosi hitaita, ravissa edisti vähän)

Seuraaminen taluttimetta 8 (Sama kuin edellä, nyt perusasennot vielä hitaampia, istuikohan edes kunnolla?)

Maahanmeno seuraamisesta 9 (Äänteli lähtiessä, muuten hyvä, en oikein tiedä mistä verotettiin)

Luoksetulo 9,5 (Tosi hyvä, ilmeisesti hieman vino perusasento)

Seisominen seuraamisesta 9 (Hyvin meni tämäkin, vissiin jotain perusasento vinoutta tai jotain?)

Estehyppy 9 (Otti etusilla askeleen mua kohti kun tulin vierelle, muuten ok)

Kokonaisvaikutus 7 (kolme pojoa ääntelystä. Tämä vähän harmitti, kun sitä on tosi vaikea kitkeä pois ja muuten meni niin hienosti.)

Kokonaispisteet 170,5, ALO1
Sijoitus on nyt epäselvä, koska oltiin muka kakkosia ja saatiin pokaalikin, mutta kotona huomasin, että pisteissä oli 18 pistettä liikaa eli tiedä nyt sitten kelle se pokaali kuuluu.

Olen tosi tyytyväinen, koska tuota paikkamakuuta lähdettiin hakemaan. Suurinosa muista liikkeistä pitäisi olla varmoja ja olisin jonkun kympin kyllä kuvitellut saavamme, mutta ilmeisesti on päässyt tuo perusasento taas lipsumaan. Pitää ruveta taas viilaamaan sitä kuntoon.