Syksyn satoa

Lehdet on jo tippuneet ja odotellaan lunta maahan, Poju the lumiaura ainakin odottaa. Tässä kuitenkin muutamia syksyisiä poseerauskuvia syyskuulta. Kameran kanssa ei ole muuten tullut hilluttua, joten vauhdikkaampia kuvia saadaan taas odotella pimeän kaamoksen jäljestä.

Kyllä lunta riittä!

On ollut kerrassaan kummallinen talvi, joulukuusta asti on ollut kunnon talvi ja lumentuloakaan ei ole voinut estää. Sulamisen merkkejä ei vieläkään ole, joten viikonloppuna piti hyödyntää kaunis kevätaurinko hanki ja käydä heilumassa kameran kanssa.

Tähti raaakastaa hankijuoksuja! Tai ehkä se vain rakastaa hakea mitä tahansa sieltä hangesta, vaikka tällähetkellä kinoskorkeus on reilusti yli Tähden korkeuden. :D

Tähti the kenguru rakastaa myös ottaa lumipallokoppeja.





Poju tulee mielummin perästä tallattuja polkuja pitkin.

Kaverukset :)


Pari sanaa eilisistä toko-treeneistä. Nyt on alkanut tokokin taas pikkuhiljaa luistamaan, vaikka se meidän tokostelu aika lailla rajoittuu kerta viikkoon. Hypyssä auttoi tosi paljon pallopalkka, vaikka edelleen ensimmäisellä hyppykerralla Tähti katsoo mua vähän tyhmästi, että mitä tässä pitäisi oikein tehdä kun emäntä vain itse seisoo paikallaan. Noutoliikkeistä myös metallin noutaminen onnistuu nykyään. Ja uusimpana eilen testattiin tunnaria. Ensin "piilotin" sen yhden kapulan, mutta päätin aika nopsaa hypätä yli nämä alkeisharjoitukset ja laitoin muut palikat kasaan ja sen oman vähän erilleen. Pari kertaa kokeiltiin, oma aina hieman lähempänä muita ja joka kerta haki oikean. Helppohan se on mennä suoraan sille yhdelle kapulalle, mutta kyllä se kävi nuuhkaisemassa niitä muitakin. Katsotaan jatkossa ymmärtääkö oikeasti mistä siinä on kyse. Paikallaolot menee aikas hyvin. Välillä on pientä ryömimistä ja levottomuutta, mutta vielä ainakin on pysynyt rivissä. Kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että näin on myös jatkossa.

Hyvää syntymäpäivää Poju!

Se on kuulkaa herrakin tullut jo aikuiseen ikään, 5 vuotta rapsahti tänään! Kuvassa Poju ja "jauhelihakakku nakkikynttilällä". :)

Pojulla on siis ollut asiat hyvin tänään, toisin kuin Tähdellä. Yöllä herättiin hirveään paskan hajuun ja olohuoneen vaalea matto (kyllä, tosi järkevää koiraperheessä) oli ihan ripulissa. Eikä ole mennyt parempaan suuntaan, joten treenailutkin sai jäädä tältä päivää vaikka tytöllä virtaa olisikin ollut. Saa nähdä päästäänkö huomennakaan treeneihin, harmi. :(

No jotain hyvääkin Tähden terveysosastolla. Käytiin maanantaina kuvaamassa lonkat, kyynäret ja peilaamassa simmut ja alustavasti näyttää ihan hyvältä. Lonkka- ja kyynärkuvathan menee nyt Kennelliittoon, joten katsotaan mikä se lopullinen tuomio niistä on. Silmät on puhtaat, tosin molemmista silmistä löytyi harmiton "tähtikuvio". Kyllä on tytölle sattunut harvinaisen sopiva nimi. :)

Kesäkuvia ja agilityä

Niin se on kesäkin jo takanapäin ja syyskausi edessä. Syksyllä Tähden kanssa jatketaan agi- ja tokotreenejä KAS:lla ja mahdollisesti Active Dogilla jos päästään sinnekkin ryhmiin. Pojusta on tullut "eläkeläinen". Omat aikataulut on niin mahdottomat, ettei millään voi laittaa molempia koiria treeniryhmiin. Sitäpaitsi Pojun kanssa treenaus ei ole enää tavoitteellista, turha väkisillä vääntää.

Tähden agi-treenit jatko1-ryhmässä lähenee loppuaan ja on ollut ihan kivaa. Vauhtia ja intoa on hirvittävästi, jonka seurauksena koira helposti karkaa käsistä tai ei ehdi riittävän tiukkoihin mutkiin. Tähden kanssa pitää siis ennakoida ohjausta hyvissä ajoin. Viime viikon treeneissä mentiin hyppy-hyppy-putki, josta käännös takaisin lähtösuuntaan ja pituus-pussi-hyppy. Eka Tähti huiteli aina sen pituuden ohi, kunnes rupesin ohjaamaan sitä jo ennen putkea. Samalla treenailtiin "maalisuoralla" irtoamista ja vauhdillahan se sinne namikupille menee. Lopuksi mentiin sama rata, mutta vain hyppy-hyppy-käännös suoraan pussille-hyppy eli se putki jäi vain sinne eteen houkuttimeksi. Ihme ja kumma, onnistui eka kerralla eikä karannut putkeen. :D

Edellisellä viikolla tais olla joku ns. kolmikaarinen kiemura, mutten yhtään muista mitä siinä oli. Sen muistan, että taas kun esteet ei olleet ihan linjassa niin tuli heti esteen ohituksia. Tähti pitää ohjata tosi tarkkaan jos esteet ei ole linjassa.

No mutta sitten niitä kuvia, nämä on jo joskus elokuussa otettuja. Tähti on kyllä melkoinen vesipeto! Ensi kesää odotellessa. :)

Mökkeilyä

Pääsipä koiratkin mukaan tämän kesän reissulle, kun tehtiin viikonloppureissu Hossaan mökille. Kovin oli helteinen viikonloppu, mutta ei se onneksi koiriakaan haitannut. Paremminkin ne oli onnensa kukkuloilla, kun pääsivät juoksentelemaan omalla pikku saarella koko ajan vapaana. Ja koska kyse oli saaresta niin sinne piti tietenkin mennä soutuveneellä. Tähdelle se oli eka kerta, Poju on puolestaan käynyt saaressa ennenkin. Siinä kävi kuitenkin niin, että Tähti oli ihan kiltisti veneessä, mutta Poju, joka on ennen matkustanut hienosti, huuti nyt koko matkan. En tiedä mistä johtuu, kaippa tuo sen hermo on mennyt niin paljon huonompaan kuntoon tässä kolmen vuoden aikana. Ei se onneksi onnistunut kaatamaan venettä. :)

Lauantaina tehtiin pidempi lenkki, kun retkeiltiin värikalliolle. Matkaa tuli 12 km ja oltiin reissussa 4,5 tuntia. Hyvin koirat jaksoi helteestä huolimatta. Välillä niitä piti kuitenkin uittaa etteivät ihan läkähdy. Poju ei edelleenkään ole veden ystävä, mutta kyllä tomerasti hyppää laituriltakin veteen jos isäntä tai emäntä on niin hulluja, että menee järveen ensin. Veneen perään se lähtee myös uimaan, mutta millään muulla sitä ei sitten veteen saakkaan. Tähti sen sijaan lähtee veteen vähän helpommin. Ei sekään kovin mielellään ui, mutta se on niin keppihullu, että mikään mahti maailmassa ei saa estettyä kepin noutamista, edes vesi. Alussa se aina hätääntyi kun jalat irtos pohjasta, mutta nykyään Tähtikin jo luottaa, että osaa edes vähän uida.

Sunnuntai aamu olikin vähän ikävämpi, koska Tähti rupesi ontumaan vasenta etujalkaa. Se oli selkeästi tosi kipeä ja annettiinkin sen levätä kotiin saakka. Onneksi ontuminen lakkasi kuitenkin jo su-illalla ja nyt näyttäisi voivan ihan hyvin. Tais olla niin pitkä lenkki vielä vähän liikaa, toivottavasti ei mitään rasitusta kummempaa ole jalassa.

Loppuun vähän mökkitunnelmia

Tähti 1v.!!!

Hurjaa, mutta kyllä se pikkutyttö on jo vuoden vanha! Juoksuja ja pään kasvamista odotellaan edelleen. ;) Treenirintamalla ei mitään sen kummempaa, joten laiteaampa vain muutama keväinen kuva tänne.

Tähden uusi "koti"

Ja sehän on uusi kevythäkki. Saatiin vihdoinkin aikaiseksi hankkia sellainen. Tarkoitus oli, että se voisi helpottaa Pojunkin automatkustusta, kun sieltä ei ihan niin hyvin näe kaikkia ohikulkevia autoja, mutta ei se tainnut ihan niin mennä. Mutta ei siinä mitään, Tähti otti häkin heti omakseen. Paineli sinne nukkumaan ja näytti Pojulle hammasta, kun tämä yritti kurkkia sisään. Se on kyllä hyvä, koska Tähdelle tuolla häkillä on varmasti käyttöä. Sitäpaitsi Pojulle tuo jäi hieman pieneksi, mutta Tähti sen sijaan mahtuu kellimään siellä vaikka selällään. :)

Kyllähän tuon noiden kokoeron näkee alla olevasta kuvastakin. Tähti on kyllä selkeästi pienempi kirppu.


Viimeaikojen treenaus on keskittynyt lähinnä Tähtöseen. Tosin Tähdenkään treenit ei ihan mallikkaasti ole sujunut. Taitaa olla vähän junnuvaihe päällä ja aivot narikassa. Kaikkeen tarjoillaan maahanmenoa, toisinaan mennään selän taakse istumaan vaikka käsky on ollut sivulle. Luoksetulonpaikka eteen on myös kinkkinen. Usein tulee vinoon sivuun ja sit kun tulee suoraan eteen niin Tähti on ottanut tavaksi työntää päänsä mun jalkojen väliin, siis ihan kunnolla. Hassu!

Koirienohitusprojekti on sillä malilla, että nykyään saatetaan päästä jo ohi ilman hirveää huutoa, mutta pörinää kyllä riittää. Pörinää tosin riittää kaikille muillekkin epämääräisyyksille ja ihan varalta myös kaikille pihalla liikkuville.

Viikonloppuna epäilin nenäpunkkitartuntaa Tähdellä. Se aivasteli kolme päivää ihan hirveesti, mutta sit se loppui. En nyt vielä lääkinnyt niitä, kun näytti menevän ohi ja Poju on ollut ihan oireeton. En tiedä pitäisikö ne varalta kuitenkin lääkitä vai oliko vaan joku muu ärsyke siellä nenussa.

Helmikuun hankitreeniä

Nyt on todellakin tehty melkoista hankitreeniä, lunta on nimittäin hiiiirveesti! Paikoittain Tähtönen uppoaa kokonaan hankeen :) Mutta kyllä koirilla on ollut kivaa.

No on me tehty onneksi jotakin muutakin, kuin pelkkää hankitreeniä. Kevään tokokoulutukset alkoi varsin myöhään tammikuussa, mutta jokunen kerta ollaan ehditty käymään, Tähti mölli2-ryhmässä ja Poju AVOssa. Tähtikin alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan tokon ideaa ja ainakin vielä on ollut kovin kuuliainen, innokas ja oppivainen. Ihan kakara se muuten vielä on. Edelleen mörköilee ja pörisee varuilta vastaantuleville koirille ja lapsille. Juoksut ei ole vielä alkaneet ja pienikin se vielä on, painoakaan ei ole enää tullut lisää, vaivaiset 15 kg painaa. Vauhtia ja pomppua tosin löytyy isommankin koiran edestä.

Pojun kanssa on nyt keskitytty toko-treeneissä seuraamisen paikkaan. Se on ollut ihan hyvä aina, mutta uusi kouluttaja huomautti, että se ei pysy ihan tasaisesti paikallaan. Pakko myöntää, että Pojun kanssa treenimotivaatio on laskenut kuin lehmän häntä, vaikkaa hyväähän se treenaaminen sille tekee, toinen on ihan innoissaan. Poju ei ole päässyt edelleenkään autoilemaan, kovasti kyllä poika on istunut auton takaosassa. ;) Nyt se on sentään jo ajoittain siellä hiljaa, mutta tuskin siitä ikinä tulee kovin kauniisti matkustavaa koiraa.

Joulu tuli ja meni, kohti vuotta 2009!

Viimeisimmästä postauksesta on taas kulunut aika lailla aikaa. Tältä vuodelta on viralliset treenit treenailtu ja pian pitää ruveta miettimään tavoitteita vuodelle 2009. Tähti kirppu toivottavasti jatkaa vielä kasvuaan, muuten siitä tulee mini-aussie. Painoa taitaa olla tällähetkellä n. 16 kg, mutta pää on vähän pieni suhteessa muuhun kroppaan. Vähän huonosti se on ruvennut syömään nykyään, joten päätettiin kokeilla uutta ruokaakin, kun Acana ei uponnut enää lainkaan. Nyt uusi Brit on mennyt vähän paremmin, vaikka hitaasti pitää jokainen nappula pureskella. Outoa, yleensä tässä talossa ei ole nirsoiltu.

Joulu meni mukavasti, kuusikin on vielä pystyssä. Koirulit oli aivan onnessaan kaikista pehmoisista paketeistaan. Yksi lahjajänö meni säpäleiksi jo ensimmäisen tunnin aikana lahjan saamisesta. Ennen joulua käytiin kyläilemässä anoppilassa, joten Tähtikin sai kokea ensimmäisen junamatkansa. Menomatka mentiin makuuvaunussa, joka meni oikein hyvin. Koirat tosin nukkui paremmin siinä minun sängyssä kuin minä itse. Tulomatka matkustettiin ihan normi vaunussa ja hyvinhän noi molemmat nukkui sen pitkän matkan Helsingistä. Tällä reissulla ei Tähti saanut uusia koirakavereita vaikka toisia koiria nähtiinkin. Sama varautuneisuus vieraisiin koiriin jatkuu. Myös epävarmuus lapsia kohtaan näkyi myös tällä reissulla. Lapset on vähintäänkin epäilyttäviä ja niitä pitää vahtia valppaana ja pysäyttää tarpeen tullen eli aika voimakasta paimenviettiäkin näyttäisi olevan lapsia kohtaan, sen kanssa pitääkin olla tarkkana. Tähti ei selkeästikkään ole myöskään mikään supersosiaalinen vieraiden ihmisten kanssa, kuten Poju. Sitä ei niin hirveesti kiinnosta, mutta moikkaa silti ihmiset. Ihan hyvä ettei ole samanlainen hössö kaikkien kanssa kuten Poju.

Loppuun pari kuvaa Tapaninpäivänkävelyltä. Tähän aikaan vuodesta mun kamerankäyttötaidot ei riitä edelleenkään saamaan hyviä kuvia Tähdestä sen värityksen vuoksi. Jäämme odottelemaan kevätaurinkoa.

Kuvajaisia

Tällä viikolla yritin kuvailla noita koiruuksia ja jälleen keran ihmettelin, et miten ne Tähden kuvat meneekin niin helposti pilalle?! Vähän aikaa asiaa pähkäiltyä tämäkin mysteeri selvisi; musta koira asettaa melkoisia valotushaasteita kameralle, tai siis kuvaajalle. Jotakin sain nyt räpsittyä, mutta pitää ensi kerralla tosissaan siirtyä manuaalisäätöihin jos meinaa saada onnistuneita kuvia.

Tähden koira-arkailut ei ole kyllä menneet yhtään parempaan päin viime aikoina. Viikko sitten Tähti sai päälleen koiran agi-kisoissa katsomossa. Valitsin itse tyhmästi paikan maalisuoran päässä, mutta tajusin liian myöhään virheeni. Tähti reagoi kohti tulevaan koiraan ja koira syöksyi radan päätteeksi suoraan päälle. Nyt perjantaina sattui jälleen uusi sessio. Olin koirien kanssa lenkillä, kun yhdestä kerrostalosta syöksyi kaksi griffonia haukkuen suoraan päätä kimppuun. Tälläkertaa ehdin reagoida tilanteeseen ja ehdin siepata Tähden syliin. Parempi niin, koska koirat kävi suoraan kiinni Pojuun. Siinä ei paljoa voinut tehdä, Poju tietty puolustautui mikä oli täysin sallittua tilanteessa. Koirien omistaja taas ei meinannut saada rakkejaan ollenkaan kontrolliin ja seuraavaksi ne suuntasivatkin ohikulkevan rotikan kimppuun. Voi hyvän tavaton, että pitääkin sattua näitä! Tähdin luotto toisiin koiriin ei taida olla kovin kummoinen, valitettavasti. Nyt tarvittais hyviä koirakontakteja.