...nimittäin Pojun kastraatio. Pitkään on sitä mietitty ja jatkuva karkailu narttujen luo toko-treeneissä sinetöi vihdoin päätöksen. Tulevaisuus näyttää onko siitä mitään hyötyä. Enää meitä ei siis näyttelyissä nähdä, mutta samapa tuo, kun ei sieltä kummosempia tuloksia koskaan tullutkaan.
Poju oli leikkauksessa perjantaina ja nyt sitten parannellaan hetki kotioloissa. Ensimmäinen päivä meni vähän kivuliaasti, mutta suurimmaksi osaksi Poju vain nukkui. Nyt poika on jo oma iloinen itsensä, mutta vaatii jatkuvaa tarkkailua. Tuo leikkausalueen nuoleminen olisi nimittäin päällimmäisenä mielessä koko ajan, joten kauluri on jatkuvassa käytössä. Onhan se vähän surkea tuon kaulurin kanssa, kun törmäilee joka paikkaan ja yrittää senkin kanssa nuolla itseään, mutta pakko nyt hetki kestää. Yhtenä haasteena on myös liikunnan ja riehumisen rajoittaminen parin viikon ajan. Pojuhan ponkaisi heti leikkauspäivänä jo sohvallekkin, että koita sitä sitten jotenkin rajoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti