Hyvää uutta vuotta 2010!

Täällä ollaan vähän myöhässä näiden uuden vuoden toivotusenkin kanssa, kun oltiin tuossa alkuvuodesta reissussa New Yorkissa. Koirat tosin lomailivat mummolassa kauheissa paukkupakkasissa. Tähden pitäisi kyllä nykyään tareta, kun ostin sille toppa-Pompan. Piti ensin ostaa perus-pomppa, mutta siinä kankaassa oli jotain vikaa niin otettiin sitten vielä lämpimämpi toppa-versio.

Tälle vuodelle pitäisi laittaa jotakin tavotetta Tähdelle, jotta saataisiin tämä treenaaminen uuteen nousuun. Viime syksy meni lähinnä agia treenaillessa ja tokoa ei sitäkään vähää. Nyt on sitten sellainen tilanne, että ei päästykkään Activen agi-ryhmään ja KAS:lla meillä ei ole ohjaajaa eli pas** tilanne agilityn suhteen. Koitamme nyt käydä itsekseen tekemässä sellaisia juttuja, mitkä oli vaikeita aiemmissa harkoissa ja toivotaan, että päästään loppukeväästä ryhmään. Ja tässä välissä neiti voisi olla hyvä ja tehdä sen juoksunsa, jota olen odottanut ainakin 2 kk.

Toko, joka on siis ihan hunningolla, pitää ottaa nyt kunnolla ohjelmistoon. Jonkun pitäisi ottaa emäntää niskasta kiinni. ;) KAS:lla meillä on joku ryhmä, tosin se on niin myöhään pe-iltana, että siinä käymiseen en luottaisi. Mutta, mentiin mukaan myös yhteen itseohjautuvaan tokoporukkaan ja käydään Activen lämpimässä hallissa treenaileen kerta viikkoon. Eilen olikin meille ekat treenit... ja hunningollahan se koira oli! Perusasennot, seuraaminen, jäävät liikkeet... kaikki mättää ja vaatii nyt kunnolla treeniä. Kuinka yllättävää, edes Tähti ei opi asioita yksinään!! :))) Jos ottaisi jonkun tietyn liikkeen joka viikolla, jota yrittäisi treenata painotetusti. Aloitetaan vaikka siitä ihan perusjutusta eli perusasennosta.

Käytöstapakoulutus on myös tarpeen. Tähti the remmiräyhääjä pitää saada paremmin hanskaan. Etenkin huolestuttavaa on se pikkuihmisille murina. Se ei ole aggressiota vaan sillä on aina ollut niitä epävarmuuksia lasten suhteen. Eilen paloi käämit niin totaalisesti, että koko koira lensi hankeen, mutta sekään ei auttanut, kun kamalat pikkuihmiset hyökkää vähintään päälle! Niinpä tähän taloon tuli ihan uusi elämä; sänkyyn ei enää ryömitä yöllä, edes sohvalle ei enää tulla ihmisten kanssa ja muutenkin huomioidaan mahdollisimman vähän. Puolestaan treenataan enemmän. Poju sen sijaan osoitti mieltään uudesta sohvasäännöstä, se jonotti eilen illalla sohvalle sinnikkäästi varmaan puoli tuntia paikallaan seisoen ja kytäten. I know Poju, tää on rankkaa, myös meille! Sen siitä saa, kun lellii koiransa piloille. Mä taidankin ottaa seuraavaksi pienen seurakoiran, jota saa lelliä hyvällä omallatunnolla. :)

Summasummarum, agissa ei edelleenkään tulostavoitteita (säälittävää, siskot kisaa jo täyttä häkää) ja tokossa olisi kiva päästä tekeen kisastartti, mutta sekin vaatii ensin hirmuisesti töitä, ehkä syksyllä... Pojun tavoite on olla hyvä kotikoira ja Tähden paras kaveri, se on tullut aika hyväksi siinä ja nauttii suuresti olostaan.