Uusi vuosi 2009!

Vuodenvaihteesta selvittiin hienosti. Tuntui, että rakettien paukettakin oli vähempi kovan myrskytuulen vuoksi. Tähti ei osottautunut mitenkään paukkuaraksi ja Pojunkin vuodenvaihde oli taas helpompaa kuin aiemmin. Koirat kävi jopa pissalla illalla, tosin siellä Tähti oli pöhissyt isommille raketeille, mutta siis normitouhua. Sisällä Tähti otti täysin lunkisti. DAPpia oltiin ruiskuteltu matolle, mutta luulen, että enempi vaikutti se, että oli vieraita ja jatkuvaa puheenhälinää.

Tähden strategiset mitat ovat tällähetkellä 48cm ja 15,5 kg, taskukokoinen pikkutyttö. ;) Tänään sai taas "nauraa" Tähden epäluuloisuudelle. Katsottiin yhtä koira-DVD:tä, kun Tähti alkoi murista ja pöristä ihan hirmuisesti tv:lle. Sitä kesti varmaan tunnin. Mä yritin sitä siedättääkin, mutta ei, niille tv-koirille piti murista silti varmuudeksi. Sama juttu oli yksi päivä Narnian-leffan majavien kanssa (ja ne sentään oli animoituja), silmä kovana kytättiin telkkua ja pöristiin samalla. Onko kummakaan, että ne koirat sitten livenäkin saa melkoisia reaktioita aikaan. Mikähän lie avuksi, se remmirähjääminen alkaa olla todella raivostuttavaa!

Vähän tavotteita tälle vuodelle. Viime vuoden TK1 tavoitteeseen ei päästy Pojun kanssa, tosin se ALO1 selvitettiin. Pojun kanssa ollaan siinä pisteessä, että sen hermo ei kestä, joten suuremmat kisatavoitteet saa jäädä. Toki jatketaan treenejä ja kisataankin jos saan sen paikkamakuun ainakin ajottain edes siedettäväksi, mutta turha pakottaa sellaista mistä se ei selviydy. Tähdellekkään ei voi vielä mitään suuria tavoitteita asettaa, koska koulutus on niin alkuvaiheessa. Enemmänkin voisi tehdä itselle lupauksen, että treenaamme hieman ahkerammin jatkossa. Agi tulee varmasti myös kuvioihin tänä vuonna, jahka tyttö kasvaisi aikuisen mittoihin. Niin, ja suuri ilouutinen; treenaminen on ehkä jatkossa hieman helpompaa, nimittäin ostettiin auto! VIHDOINKIN! Ensin pitää tosin totuttaa koirat siihen takaluukkuun, koska ne ei ole koskaan matkustaneet farkun takaosassa. Lisäksi Pojulla on edessä piiiitkä ja kivinen taival opetella käyttäytymään autossa. Siinäpä onkin Pojun isoin tavoite tälle vuodelle!

Joulu tuli ja meni, kohti vuotta 2009!

Viimeisimmästä postauksesta on taas kulunut aika lailla aikaa. Tältä vuodelta on viralliset treenit treenailtu ja pian pitää ruveta miettimään tavoitteita vuodelle 2009. Tähti kirppu toivottavasti jatkaa vielä kasvuaan, muuten siitä tulee mini-aussie. Painoa taitaa olla tällähetkellä n. 16 kg, mutta pää on vähän pieni suhteessa muuhun kroppaan. Vähän huonosti se on ruvennut syömään nykyään, joten päätettiin kokeilla uutta ruokaakin, kun Acana ei uponnut enää lainkaan. Nyt uusi Brit on mennyt vähän paremmin, vaikka hitaasti pitää jokainen nappula pureskella. Outoa, yleensä tässä talossa ei ole nirsoiltu.

Joulu meni mukavasti, kuusikin on vielä pystyssä. Koirulit oli aivan onnessaan kaikista pehmoisista paketeistaan. Yksi lahjajänö meni säpäleiksi jo ensimmäisen tunnin aikana lahjan saamisesta. Ennen joulua käytiin kyläilemässä anoppilassa, joten Tähtikin sai kokea ensimmäisen junamatkansa. Menomatka mentiin makuuvaunussa, joka meni oikein hyvin. Koirat tosin nukkui paremmin siinä minun sängyssä kuin minä itse. Tulomatka matkustettiin ihan normi vaunussa ja hyvinhän noi molemmat nukkui sen pitkän matkan Helsingistä. Tällä reissulla ei Tähti saanut uusia koirakavereita vaikka toisia koiria nähtiinkin. Sama varautuneisuus vieraisiin koiriin jatkuu. Myös epävarmuus lapsia kohtaan näkyi myös tällä reissulla. Lapset on vähintäänkin epäilyttäviä ja niitä pitää vahtia valppaana ja pysäyttää tarpeen tullen eli aika voimakasta paimenviettiäkin näyttäisi olevan lapsia kohtaan, sen kanssa pitääkin olla tarkkana. Tähti ei selkeästikkään ole myöskään mikään supersosiaalinen vieraiden ihmisten kanssa, kuten Poju. Sitä ei niin hirveesti kiinnosta, mutta moikkaa silti ihmiset. Ihan hyvä ettei ole samanlainen hössö kaikkien kanssa kuten Poju.

Loppuun pari kuvaa Tapaninpäivänkävelyltä. Tähän aikaan vuodesta mun kamerankäyttötaidot ei riitä edelleenkään saamaan hyviä kuvia Tähdestä sen värityksen vuoksi. Jäämme odottelemaan kevätaurinkoa.

Tassuvaivaa ja DAP:pia

Pojulla on tosiaan ollut ikävää anturavaivaa tässä viikon verran. Se rupes nuolemaan toista tassuaan kovin antaumuksella vaikka ei sieltä mitään kummempaa löytynyt. Tosin anturassa on pieni arpi, joten olisko siinä joku vanha osuma tai pahimmillaan siellä anturan sisällä on joku piikki. Nuoleskelu meni niin pahaksi, että tassu haavautui ja eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eilen käytiin hakeen antibiootti, kortisonivoide ja isompi kauluri, kun edellisen alle se onnistui saamaan jalkansa. Samalta reissulta matkaan tarttui DAP-suihke, kun jälleen automatka meni hirvittävässä huudossa. Poju käy niin kierroksilla autossa, että sitä ei hiljennä mikään. Ajattelin sit kokeilla DAPpia ja arvaten sekään ei saanut sitä haukkuhysteriaa kuriin. Tosin... loppumatkasta Poju hiljeni yhtäkkiä täysin ja alkoi nuolemaan tassuaan kovalla antaumuksella. Liekkö tassu rupesi niin vaivaamaan mieltä vai oliko sittenkin DAP:lla jotakin merkitystä? No se on selvää, ettei DAP yksinään pysty saamaan niitä kierroksia kuriin.

Tähden kanssa käytiin myös eilen hallilla. Vuorossa oli taas agilityn alkeita. Tälläkertaa käytin paljon lelupalkkaa ja täytyy sanoa, ettei ole irtoamisongelmia jos lelu odottaa "esteen" lopussa palkkana. Kokeiltiin myös kilpajuoksua lelulle ja eihän mulla ollut mitään jakoa siinä vauhdissa. :) Ei tehty kovinkaan paljoa, ettei tule liian kovaa treeniä noin nuorelle, muutamia aitoja ilman rimoja ja putki. Lisäksi kokeiltiin rengasta matalassa tasossa ekaa kertaa sekä renkaan edessä istumista, hienosti meni ja yllättäen tämä paikalla istuminenkin onnistui.

Viime viikon tokotreeneissä tehtiin Tähden kanssa ekaa kertaa seuraamisen käännöksiä ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Paikallaan makaaminen tuntuu olevan aika vaikea juttu, helposti nousee tai vaihtaa lonkka-asentoon, puhumattakaan että saisi otettua vielä välimatkaa.

Pojun kanssa tokotreeneissä oltiin kauheassa vauhdissa niin hyvässä kuin pahassakin. Tehtiin mm. ruutua, idioottiringin alkeita, noutoa ja etenkin noudon palautuksen vauhtia sekä luoksetulon pysäytystä. Noudon palautus pitäisi saada laukalle, joten siihen treeniä. Luoksetulon pysäytys meni hienosti eka kerralla ja sit alkoi ennakointi, tätähän me ei koskaan treenata. Tosin Pojun treenaamiset on ollu muutenkin tosi vähillä ja se kyllä näkyy sit tuossa tekemisen yli-innokkuudessa eli vuotaa. Ai niin, ja tehtiinhän me paikalla istumista, joka meni vähän niin ja näin...

Agility, mitäs se olikaan?

Näin se on jo marraskuu ja ensilumikin saatu maahan. Voi sitä Tähden riemua, kun se pääsi juoksemaan ekaa kertaa elämässään kunnon hankeen. Hauskaa sillä oli, jarrut vaan ei meinannu toimia liukkaassa lumessa.

Tänään onkin sitten saatu liukastella kunnon jäillä. Kävin molempien koirien kanssa aamulla hallilla, tarkoituksena näyttää Tähdelle hieman agi-kalustoa ja pääsihän se Pojukin vähän liitämään. Tähden kanssa on aiemmin tutustuttu vain putkeen ja nyt mentiinkin se ekaa kertaa koko pituudelta. Rohkeasti se sinne menee, ainakin pallon perässä. :) Nyt harjoiteltiin myös keppeille menoa kahdella kepillä. Käytin makupala-alustaa, kun ei ollut ketään avustamassa. Kolmantena harjoitteena oli puomiin tutustuminen. Se vähän hirvitti alkuun, mutta houkutellen lähti kiipeämään. Ekan kerran kun selvisi niin sittenhän se meni jo paljon paremmin. Yhtenä harjoituksena oli myös aidat niin, että rimat oli maassa. Eli sellaista treeniä tällä erää. Tarkoitus ei ole ruveta treenaamaan vielä agilityä pennun kanssa, mutta vähän näitäkin juttuja jo tutuksi. ;)

Tokossakin oltiin viime viikolla, hyvin on tyttö alkanut pärjätä siellä muiden mukana vaikka vielä ihan penska onkin.

Kuvajaisia

Tällä viikolla yritin kuvailla noita koiruuksia ja jälleen keran ihmettelin, et miten ne Tähden kuvat meneekin niin helposti pilalle?! Vähän aikaa asiaa pähkäiltyä tämäkin mysteeri selvisi; musta koira asettaa melkoisia valotushaasteita kameralle, tai siis kuvaajalle. Jotakin sain nyt räpsittyä, mutta pitää ensi kerralla tosissaan siirtyä manuaalisäätöihin jos meinaa saada onnistuneita kuvia.

Tähden koira-arkailut ei ole kyllä menneet yhtään parempaan päin viime aikoina. Viikko sitten Tähti sai päälleen koiran agi-kisoissa katsomossa. Valitsin itse tyhmästi paikan maalisuoran päässä, mutta tajusin liian myöhään virheeni. Tähti reagoi kohti tulevaan koiraan ja koira syöksyi radan päätteeksi suoraan päälle. Nyt perjantaina sattui jälleen uusi sessio. Olin koirien kanssa lenkillä, kun yhdestä kerrostalosta syöksyi kaksi griffonia haukkuen suoraan päätä kimppuun. Tälläkertaa ehdin reagoida tilanteeseen ja ehdin siepata Tähden syliin. Parempi niin, koska koirat kävi suoraan kiinni Pojuun. Siinä ei paljoa voinut tehdä, Poju tietty puolustautui mikä oli täysin sallittua tilanteessa. Koirien omistaja taas ei meinannut saada rakkejaan ollenkaan kontrolliin ja seuraavaksi ne suuntasivatkin ohikulkevan rotikan kimppuun. Voi hyvän tavaton, että pitääkin sattua näitä! Tähdin luotto toisiin koiriin ei taida olla kovin kummoinen, valitettavasti. Nyt tarvittais hyviä koirakontakteja.

Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.

Tähti puoli vuotta

Näin se aika kuluu, nyt on jo puolen vuodenkin rajapyykki ylitetty. Päivitetäämpä sen kunniaksi vähän tilannetta. Juuri punnituksi painoksi saatiin 13,5 kg. Onhan tuota massaa alkanut tulla, etenkin takareidet on ihan valtavan kokoiset! :) Mutta muuten pikkutyttö vielä. Pöhinää ja puhinaa on vielä ilmassa, kovin skarppi tyttö se on. Marjolle vastaukseksi aiempaan kommenttiin, että niitä ohitustilanteita tekee toki hankalaksi se, että Poju on toisessa kädessä eli kaikkea huomiota ei voi pistää Tähteen. Mutta kyllä ne ohituksetkin nyt ajoittain onnistuu, riippuu kuinka hyvissäajoin ehtii itse valmistautua vastaantulevaan koiraan.

Parin viikon ajan meillä on ollut tehotreeninä sivulle tulo ja siinä pysyminen, maahanmeno ja siinä pysyminen, seuraamisen alkeet sekä istuminen. Perjantaisissa treeneissä puolestaan treenattiin mm. liikkeestä seisomista, kontaktia ja noutoa. Kaikki on vielä hyvin lapsen kengissä, mutta eipä puolivuotian tarvi vielä asioita hallita. Turha tehdä elämää liian totiseksi heti alusta. Tähti on tosi innokas treeneissä ja huomaa, että sille on tullut hirveesti lisää virtaa. Se on jopa opetellut palkkaamaan itseään patukalla varastamalla sen mun treeniliivistä! Hassu tyttö! ;)