maanantai 22. marraskuuta 2010

Ei aina niin helppoa

Eipä sillä että agilityä voisi aina helpoksi kutsua, mutta ei se aina näin vaikeaakaan ole. Viime viikon treenit oli. Ja vaikka kävin kokeileen samoja juttuja vielä toistamiseenkin niin edelleen oli vaikeaa.


Ensin mentiin tuo rata siten, että ohjaaja lähellä putkea, hyppy-okseri-valssi putkeen. Persjätöllä nopeasti muurille, jossa piti olla jo valmiina kääntyneenä kohti ponnistuspaikkaa ja tehdä valssi (juu juu, auttamatta liian myöhässä aina jolloi muuri meni piiiiiitkäksi). Ideaalisti koira hyppäsi muurilta tiukasti kohti 5. hyppyä ja siitä putkeen. Jälleen itse nopeasti 7. hypylle ottamaan koira haltuun ja vekillä kohti 8. hyppyä ja puomia. Tässäkin ihan liian usein ajoitukset ei natsannut ja Tähden hyppy ihan liian pitkäksi väärään suuntaan. Puomikin meni vauhdista ihan höpöksi, joten sekään ei ole ihan ratavalmis.

Toinen rata mentiin 1-2-muuri (4)-putki (3)- muuri-hyppy (5)- putki toisesta päästä-pituus. Nyt aloitus läheltä muuria ja valssi-pyöräytyksellä (tai valssi-jaakotuksella) muuri. Itse ajattelin pyöräytyksen olevan simppelein, mutta ei sekään ihan hienosti mennyt. Putken jälkeen piti rytmittää muuri, mutta taas se meni helposti pitkäksi. Loppu olikin aika suoraviivainen.

Jokseenkin koko treenit meni vähän kaahailuksi. Rytmittäminen tuntuu nyt olevan se haaste ja etenkin ilman niitä käskyjä. Ja kontakteille vaan lisää treeniä, etenkin radan yhteyteen.

Ei kommentteja: