Missä meni pieleen? - Ajatuksia koiran koulutuksesta

Eilen Pojun toko-treenien päätteksi jäimme Paulan kanssa porisemaan pitkän tovin omien koiriemme ongelmista. Tämä lähti omasta turhautumisestani Pojuun, kun takana oli vaihteeksi hermoja raastava automatka sekä muutenkin piippi-ongelma treeneissä ja se ikuinen paikkamakuu-dilemma. Pojulla on äärettömän huono hermo ja täten huono keskittymiskyky ja sillä lyö aivan läpi kaikissa kiihdyttävissä tilanteissa. Se ei pysty lainkaan patoamaan hermostumistaan vaan se räjähtelee käsille tietyissä tilanteissa. Yksi on autossa matkustus, toinen on yksin kiinni jättäminen mm. treenipaikalla. Hassua sinäänsä, että nämä ongelmat on iän myötä vaan voimistunut vaikka luulisi, että ikä ja treeni vähentäisi ongelmaa.

Millä purkaa moista ongelmaa? Kärsivällisyyttä, treeniä, kärsivällisyyttä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Liekkö ongelmaan edes ratkaisua, mutta kyllä se vaatii hurjasti aikaa ja hermoa. Jotakin on kuitenkin tehtävä, koska itse ei jaksa. Autossa on kokeiltu kaikki vippaskonstit, palkat ja rankasut. Kierroksilla olevaan koiraan ei tunnu saavaan mitään kontaktia ei hyvällä eikä pahalla. Tosin eilen tuli aika hyvää treeniä siinä hallin pihassa, kun juttelimme Paulan kanssa yli puoli tuntia. Poju oli autossa, ovi auki. Ensin se hepuloi, mutta vähitellen vähän rauhottui (piippas silti). Silloin olis pitänyt olla mahdollisuus olla lähtemättä autolla, koska liikkelle lähdettäessä homma taas levisi. Voi kun olis oma auto, jossa vois tehdä näitä istutus-harjoituksia kaikki päivät.

Toinen paha paikka on se kiinni sitominen ja yksin jättäminen. Perjantaina nähtiin taas sekin, kun otin Pojun mukaan halille Tähden treeneihin. Eihän siitä mitään tullut, kun Poju huusi suoraa kurkkua. Ja kun se huutaminen lähtee liikkeelle, siihen ei edes auta, että menee viereen seisomaan. Hermo meni, vein sen pihalle huutamaan ja siellähän se sit puri reminsä rikki. Jossakin vaiheessa tämäkin ongelma oli parempi, kuten tuo autoilukin. Jostakin syystä kaikki on nykyään vain voimistunut, miksi??? Tässäkään asiassa ei auta palkka ei rankaisu. Ennen tehosi vesisuihkeet, ei enää. Mikä avuksi? Pienin lapsen askelin ja taas tonnikaupalla hermoa! Tuleeko siitä ikinä järkevää vai tätäkö se on aina? Missä on menty vikaan? Onko syy koirassa vai remmin toisessa päässä? Sitä sopii pohdiskella.

Kolmas murheenkryyni on se paikkamakuu. Syyhän ei ole siinä etteikö koira ymmärtäisi käskyä, syy on paljon perustavampaa laatua oleva eli se on niin epävarma yksin jätettäessä. Eli palataan äskeiseen ongelmaan, koira ei siedä, että se jätetään. Jos se pysyy paikalla, se kuitenkin piippaa, ainakin muiden koirien kanssa. Tämä treeni on aloitettu alusta sen tuhat kertaa, mutta silti se ei ota vahvistuakseen. Yksi uusi ehdotus tuli eilisissä treeneissä, naksu. Mä lähden tänään ostaan sen naksun ja sitä ruvetaan testaamaan seuraavaksi. Sitä samaa voi sitten testata noiden muiden ongelmien kanssa.

Tämä on tällainen epätoivon-teksti tälläkertaa, mutta kun olo on vain välillä niin epätoivoinen tuon koiran kanssa. Silti ei voi luovuttaa, muutenhan koiran tulevaisuus on vielä huonompi. Koiran koulutus ei ole aina yksinkertaista ja helppoa hommaa. Tosin opettavaista se on, kun välillä ryvetään pohjamudissa. Kaikenkaikkiaan Pojuhan on ihana koira, mutta sillä on ne omat hankaluutensa. Joku toinen on ehkä helpompi näiden asioiden suhteen, mutta toisaalta lohdullista kuulla, että heillä on sitten omat ongelmansa. Poju ei ole mitenkään ainutlaatuinen omilla ongelmillaan, vaikka välillä itsestä tuntuukin siltä. Mutta ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa! :)

Tähden ensimmäinen mätsäri

Ensimmäinen näyttely lähestyy ja tottakai sitä varten piti käydä treenaamassa miten siellä kehässä kuuluu toimia eli match showssa käytiin. Kehän ulkopuolinen käytös ei ollut kovin kaunista katseltavaa, jokainen koira oli taas niin pelottava, että niille piti haukkua, murista, kiljua ja vielä hyökkiä päällekkin. Voi voi, jospa se ikä toisi vähän varmuutta tuohon hommaan ettei tarvi jokaista sessua pelätä.

No mutta itse kehäkäytös; mehän ei ehditty yhtään treenata etukäteen juoksua eikä seisomista. Onneksi Tähti on kuitenkin luonnostaan sellainen stara, että kehässä sujui oikein mukavasti. Hyvin ravas vierellä, ei hyppinyt eikä poukkoillut. Pitkäänhän se ei jaksa seisoa paikallaan, mutta seisoi kuitenkin ja näytti hienosti hampaatkin. Punainen nauha saatiin, rökitettiin toinen Tähti-niminen koira, joka meillä oli parina. :) Punaisten kehässä ei kuitenkaan mainetta tullut. Tähtönen oli ainut pieni pentu, kaikki muut näytti lähes täysikasvuisilta koirilta, että ei sinäänsä ihmekään. Mutta tavoiteena olikin harjoitus ja uuteen asiaan tutustuminen, joten ne saavutettiin oikein hyvin. Ensi lauantaina sitten Siikajoen pentunäyttelyyn, saas nähdä kuinka meidän kirpulle käy. ;)

Toko-koe Raahe

Sehän sitten meni just niin kuin arvata saattaa, mutta tulipahan käytyä. Raahen ALOsta saatiin rääpittyä vaivaiset 143,5 pistettä kasaan eli II-tulos sija 7/11. Siihen paikallamakuun se kaatu vaikka olisi siellä muutakin parantamisen varaa ollut. Pisteet meni näin:

• Luoksepäästävyys 9,5 (eka vähän hökeltää ja sitten peruuttelee)
• Paikalla makaaminen 0 (siinä aikansa uikutti paikalla ja sit otti hatkat, käveli suoraan mun luo, harmitti pirusti!)
• Seuraaminen kytkettynä 7,5 (ja ne perusasennot!!! Kisoissa se vaan jättää ne tekemättä tai istuu puoliksi, varmaan jännittää. Lisäksi lähdössä haukahti)
• Seuraaminen irti 7,5 (sama juttu)
• Maahanmeno seuraamisesta 9 (sais olla hitusen nopsampi)
• Luoksetulo 10 (jotain sentään täydellisesti)
• Seisominen seuraamisesta 8,5 (kuulemma vähän töpöttelee paikallaan, ei kuitenkaan etene)
• Estehyppy 8 (jalat kolahti, este olikin normia korkeampi)
• kokonaisvaikutus 8 (koiran energia menee itsensä hillitsemiseen vaikka hyvinhän se muuten menee)

Koiralla jolla on hermoa nolla niin kisaaminen ei ole aina ihan helppoa. Itse ei jaksa enää jännittää, mutta Poju kyllä vetää itseään kierroksille vähänkin erikoisemmassa tilanteessa. Teki mieli heittää taas hanskat naulaan kisojen jälkeen, mutta en mä viiti toista vielä varhaiseläkkeelle laitta, joten ei se auta, harjoitukset jatkuvat. Kisat on varmaan ohi tältä syksyltä.

Tähden ensimäinen "koulupäivä"

Tähti aloitti perjantaina virallisesti oman koulunsa, nimittäin tokon mölli-ryhmässä. Ryhmä ei ole mikään penturyhmä eikä siten kovinkaan sopiva meille, mutta on se tyhjää parempi. Me sooloilemme siellä sitten kahdestaan. Tähti oli myös ensikertaa hallilla, joten otin pääasialliseksi tavoitteeksi vain tutustua paikkaan. Iso halli hämmästytti hieman alkuun, mutta äkkiä se tutusteli paikkaan uteliaana. Kun toisia koiria alkoi tulla, alkoi Tähden tyypillinen pöhinä kaikkia vieraita koiria kohtaan. Onneksi pöhinät sai kuitenkin jäädä treenin ajaksi.

Teimme perusasentoon tuloa (vielä makupalaohjauksella), luoksepäästävyyttä, namukipolle menoa (muut harjoitteli hyppyä), maahan menoa (muut harjoitteli paikallaoloa) sekä kontaktissa aitojen kiertämistä. Pyrin pitämään toistot muutamassa ja leikkimään paljon, tosin hampaita tippui vetoleikeissä. :) Tähti otti hienosti kontaktia vieraasta paikasta ja muista koirista huolimatta, taitava tyttö!

Pojun kanssa treenailtiin eilen. Keskiviikkona pilalle mennyt paikallaoloharjoitus nosti päätään ja tälläkin kertaa paikallaolo meni pieleen. Ilman mitään ennakkovaroitusta nousi vain seisomaan, paha juttu viikonlopun kisojen kannalta. :( Lopputunnista sitten tehtiin supervarmistettua paikallaoloa samalla kun agi-kisojen esteitä tultiin purkamaan halliin eli samalla hyvä häiriö. Muuten treeneissä seuraamisharjoitteita, liikkestä maahan eri vauhdeissa ja maassa pysyminen vaikka mitä tapahtuu sekä liikkeestä seisomista ja seisomisessa pysyminen. Pojulla tuntuu olevan nyt jotain ihme ongelmaa myös seisomisen kanssa ja seisomassa pysyminen palkkaamisen aikana vaatii erityisesti harjoittelua. Aina tahtoo tassut vähän liikahdella. Pikaisesti käytiin läpi myös kaukokäskyn seiso-maahan-osio (koiran edessä makupalaohjattuna) sekä nouto. Noutoon tärkeä apu: kapulan heiton jälkeen syötetään koiraa heti, ettei karkaa ja vasta sitten nouto. Lisäksi mun pitää ruveta antaan nami vasurilla, käytän vissiin aina oikeaa.

Treeniä ja ripulia

Tähden osalta treenit on vielä lähtökuopissaan, nimittäin ohjattuihin treeneihin ei päästy vieläkään ripulin yllätettyä. Harmillisesti Tähden maha tuntuu olevan pahasti sekaisin jo neljättä päivää tuntemattomasta syystä. Yllä olevassa kuvassa Tähti tosin harjoittelee hienosti noutoa isukin ja sisarusten kanssa. Noutaminen näyttääkin olevan tämän tytön lempijuttu.

Pojulla sen sijaan toko-treenit jatkuu. Tänään treeneissä:

• paikallaolo (vähän piippaili ja oli levoton, tyypillistä hallikäytöstä)
• seuraamisen pysähdykset ja kontakti (ok)
• hyppy (edelleen pientä tepastelua esteen takana, joten teimme seisomisharjoituksia)
• ruutu (vain ruutuun juoksua ja sehän on aina kivaa, tosin Poju sais juosta suoraan ruutuun eikä tehdä välipyörähtelyitä kesken matkaa)
• Liikkeestä seisominen ja maahanmeno (pääpaino taaksekävelyssä ja siinä, ettei koira liiku milliäkään)
• nouto (kuten viime viikolla, kapulan pitoa juoksussa, hypyissä ja istumisessa)
• hyppynouto (kokeiltiimpa tätäkin kun koirat hyppi niin nätisti kapulat suussa. Poju tosin ei hypännyt takaisin ekalla kerralla, mutta vähän paremmin ohjattuna hyppäsi takaisinkin)

Toivotaan, että päästään Tähdenkin kanssa tekemään jotain pikapuoleen, kunhan tuo suolisto ensin rauhoittuu.

Treenikausi avattu

Kesä on ollut kaikin puolin kiireistä ja jännää aika, mutta nyt on aika palata "koulunpenkille". Pojun kanssa on kesällä käyty jonkin verran kimppatreeneissä, mutta viime viikolla alkoi KAS:n tokoryhmät taas pyörimään. Uusi kouluttaja oli varsin positiivinen yllätys. :) Treenaaminen ei jäänyt vain päättömäksi haahuiluksi vaan teimme harjoitteita jatkuvassa ohjauksessa (usein kouluttaja katsoo vain yhtä koiraa kerrallaan). Ohjelmassa oli:

• Perusasennot (uutena seuraa-käsky ilman, että lähtee liikkeelle heti)
• Seuraamisen askeleet, käännökset ja perusasennot (mieti miten käännyt, mikä jalka pysähtyy, aina samalla tavalla)
• Noutokapulan kuljetus (kuljetus juosten, esteitä hyppien, välillä istuen ja heti liikkeelle. Tämä oli hauskaa ja yllättäen onnistui!)
• Luoksetulo ja kaukokäskyt häiriössä

Eilen käytiin vuorostaan yhteistreeneissä ja siitä positiivisena yllätyksenä, että Poju pysyi paikallaan märässä maassa. Yllättävää on jopa maahanmeno märällä. Tosin ei satanut vettä niin ei ollut niin kamalaa. ;)

Ilmoitin Pojun kokeeseen, joten nyt pitäis saada poika kesälaitumilta taas skarppiin kuntoon. Paikallaolo on edelleen niin ja näin, ja toisaalta seuraamisen perusasennot meinaa ruveta laahaamaan. Katotaan kuin käy...

Isoon maailmaan tutustumista

Viime viikolla ollaankin Tähden kanssa tutustuttu suureen maailmaan vähän lisää. Maanantaina oli ensimäisten rokotusten aika. Mentiin ensin bussilla kaupunkiin. Bussi oli pelottava paikka, mutta kotimatkalla Tähti oli jo reippaampi. Eläinlääkärissä meni oikein mukavasti eikä rokotustakaan edes huomattu, kun pöytä oli täynnä herkullisia nameja. Piipahdettiin samalla kaupungilla ja käytiin valloittamassa työkaverien sydämet tyopaikalla. Stockallakin pyörähdettiin ja hienosti Tähti kulki joka paikassa. Huomattavasti reippaammin kuin edellisellä kaupunkikierroksella.

Viikonloppuna Tähti pääsikin sitten polttariporukan matkaan tyttövahvistukseksi. :) Reissulla ajeltiin Kajaaniin, jossa oltiin ratsastuskisoissa ja Tähti pääsi tekemään ensikontaktia hevosiin. Tottakai se niitä vähän varoi, muttei vaikuttanut mitenkään hurjan pelokkaaltakaan. Reippaasti Tähti oli koko päivän mukana ja hurmasi taas jokaisen vastaantulijan. Sitten ajettiin vielä Hyrysalmelle, jossa Tähti sai tutustua mökkielämään. Harmi ettei säät suosineet niin, että olisi voitu testata järvessä pulikointia. Mökilläkin Tähti oli erittäin mallikelpoinen koira, suoraansanoen helppo! Matkat autossa meni tosi hienosti, Tähti rupesi heti nukkumaan takapenkillä, kun auto lähti liikkeelle eli toivoa on, että toisesta koirasta saadaan järkevä automatkustaja. :)