Agility, mitäs se olikaan?

Näin se on jo marraskuu ja ensilumikin saatu maahan. Voi sitä Tähden riemua, kun se pääsi juoksemaan ekaa kertaa elämässään kunnon hankeen. Hauskaa sillä oli, jarrut vaan ei meinannu toimia liukkaassa lumessa.

Tänään onkin sitten saatu liukastella kunnon jäillä. Kävin molempien koirien kanssa aamulla hallilla, tarkoituksena näyttää Tähdelle hieman agi-kalustoa ja pääsihän se Pojukin vähän liitämään. Tähden kanssa on aiemmin tutustuttu vain putkeen ja nyt mentiinkin se ekaa kertaa koko pituudelta. Rohkeasti se sinne menee, ainakin pallon perässä. :) Nyt harjoiteltiin myös keppeille menoa kahdella kepillä. Käytin makupala-alustaa, kun ei ollut ketään avustamassa. Kolmantena harjoitteena oli puomiin tutustuminen. Se vähän hirvitti alkuun, mutta houkutellen lähti kiipeämään. Ekan kerran kun selvisi niin sittenhän se meni jo paljon paremmin. Yhtenä harjoituksena oli myös aidat niin, että rimat oli maassa. Eli sellaista treeniä tällä erää. Tarkoitus ei ole ruveta treenaamaan vielä agilityä pennun kanssa, mutta vähän näitäkin juttuja jo tutuksi. ;)

Tokossakin oltiin viime viikolla, hyvin on tyttö alkanut pärjätä siellä muiden mukana vaikka vielä ihan penska onkin.

Kuvajaisia

Tällä viikolla yritin kuvailla noita koiruuksia ja jälleen keran ihmettelin, et miten ne Tähden kuvat meneekin niin helposti pilalle?! Vähän aikaa asiaa pähkäiltyä tämäkin mysteeri selvisi; musta koira asettaa melkoisia valotushaasteita kameralle, tai siis kuvaajalle. Jotakin sain nyt räpsittyä, mutta pitää ensi kerralla tosissaan siirtyä manuaalisäätöihin jos meinaa saada onnistuneita kuvia.

Tähden koira-arkailut ei ole kyllä menneet yhtään parempaan päin viime aikoina. Viikko sitten Tähti sai päälleen koiran agi-kisoissa katsomossa. Valitsin itse tyhmästi paikan maalisuoran päässä, mutta tajusin liian myöhään virheeni. Tähti reagoi kohti tulevaan koiraan ja koira syöksyi radan päätteeksi suoraan päälle. Nyt perjantaina sattui jälleen uusi sessio. Olin koirien kanssa lenkillä, kun yhdestä kerrostalosta syöksyi kaksi griffonia haukkuen suoraan päätä kimppuun. Tälläkertaa ehdin reagoida tilanteeseen ja ehdin siepata Tähden syliin. Parempi niin, koska koirat kävi suoraan kiinni Pojuun. Siinä ei paljoa voinut tehdä, Poju tietty puolustautui mikä oli täysin sallittua tilanteessa. Koirien omistaja taas ei meinannut saada rakkejaan ollenkaan kontrolliin ja seuraavaksi ne suuntasivatkin ohikulkevan rotikan kimppuun. Voi hyvän tavaton, että pitääkin sattua näitä! Tähdin luotto toisiin koiriin ei taida olla kovin kummoinen, valitettavasti. Nyt tarvittais hyviä koirakontakteja.

Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.

Tähti puoli vuotta

Näin se aika kuluu, nyt on jo puolen vuodenkin rajapyykki ylitetty. Päivitetäämpä sen kunniaksi vähän tilannetta. Juuri punnituksi painoksi saatiin 13,5 kg. Onhan tuota massaa alkanut tulla, etenkin takareidet on ihan valtavan kokoiset! :) Mutta muuten pikkutyttö vielä. Pöhinää ja puhinaa on vielä ilmassa, kovin skarppi tyttö se on. Marjolle vastaukseksi aiempaan kommenttiin, että niitä ohitustilanteita tekee toki hankalaksi se, että Poju on toisessa kädessä eli kaikkea huomiota ei voi pistää Tähteen. Mutta kyllä ne ohituksetkin nyt ajoittain onnistuu, riippuu kuinka hyvissäajoin ehtii itse valmistautua vastaantulevaan koiraan.

Parin viikon ajan meillä on ollut tehotreeninä sivulle tulo ja siinä pysyminen, maahanmeno ja siinä pysyminen, seuraamisen alkeet sekä istuminen. Perjantaisissa treeneissä puolestaan treenattiin mm. liikkeestä seisomista, kontaktia ja noutoa. Kaikki on vielä hyvin lapsen kengissä, mutta eipä puolivuotian tarvi vielä asioita hallita. Turha tehdä elämää liian totiseksi heti alusta. Tähti on tosi innokas treeneissä ja huomaa, että sille on tullut hirveesti lisää virtaa. Se on jopa opetellut palkkaamaan itseään patukalla varastamalla sen mun treeniliivistä! Hassu tyttö! ;)

Mörköjä ja treenejä

Tähden mörkö-kausi on kyllä huipussaan, enpä muista että Pojulla olisi tuollaista aikoinaan ollut. Kaikkee pitää vähän pöhistä ja sit niille vastaantuleville koirille pöhistään vähän enempi. Se on kyllä aivan toivotonta se koirien ohitus, Tähti kun on aivan varma, että kaikki koirat vähintään syö sen. Perjantain treeneissä sitten harjoiteltiin sopivasti ohituksia, mutta ei siitä ollut mitään apua. Tähti teki ohitusharjoitukset aivan mielettömän upeasti, koska mitäs se niille tutuille koirille enää räyhäämään. Vähän hankalaa siis tämä harjoittelu. Toko-treeneissä muuten harjoiteltiin mm. seuraamisen loppuasentoa, liikkeestä pysähtymistä (tätä kokeiltiin eka kertaa), kontaktikävelyä ja luoksetuloa. Kivasti meni vaikkei Tähti suoranaisesti vielä mitään käskyjä osaa, aina pitää vähän namilla ohjata. Mutta mallikkaasti se on siellä hallilla.

Sit Pojun tämänpäiväisiin treeneihin. Seuraamisessa mulle tuli käsky pistää namit vasempaan taskuun ja palkata sieltä. Ja kyllähän se asento tuntui sillä vähän paranevankin. Hypyssä pitäisi edelleen vahvistaa sitä seisomisasentoa. Perusasentoon tuloa tehtiin eri kulmista, hyvin meni. Kokeiltiin myös ruudun loppuosan liike eli koiran kutsuminen suoraan seuraamiseen ja tämäkään ei ole näköjään ongelma. Paikallaolossa olen nykyään ihan edessä ja naksuttelen ja palkkaan eli alkeisiin on palattu ja silloinhan se menee hyvin. Naksun käyttö myös kiinni-jättämis-harjoitteissa on ollut hyödyllinen. Maahanmenon vauhtia otettiin hauskasti lähettämällä putkeen ja sen perään heti maahan. Ainakin koiralla oli kivaa. Tehtiin myös harjoitus, jossa seuratettiin, käskettiin maahan ja lähetettiin sivulle putkeen ja tämä tehtiin kolmen perättäisen putken kohdalla. Muuten ihan kiva, mutta Poju veti niistä aika kovasti kierroksia, joten lopputunnista oli jo mopo karannut käsistä.

Tähti pentunäyttelyssä 20.9.08

No siinäpä se sisarten järjestys näkyy: Vega ROP ja Tähti VSP. Muita aussie-pentuja ei paikalla. ;) Tosin Tähdellä oli kyllä kiiltävä ja vastapesty turkki, mutta kilvan päätteeksi Vega päätti rökittää vielä Tähden tuolla ulkonakin ja tuloksena kaunis hiekkakuorrutus.

Tähden arvostelu oli seuraavanlainen:
Hyvin tasapain. ja feminiininen. Kauniin muotoinen pää. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kaula. Voisi olla aavistuksen voimak. kulmautunut niin edestä kuin takaa. Hyvä runko ja luusto. Liikkuu hyvin sivusta, aavistuksen ahtaasti takaa. Hyvä turkki.

Tähden mielestä koko reissulla oli varmaan parasta velipojan kanssa painiminen. :)

Pojun hermokoulu: osa 1

Viimeisimmän postauksen myötä päätin aloittaa Pojun kanssa aivan uudenlaisen elämän; hermoiluvapaan elämän, vai olisiko realistisempaa sanoa, että vähemmän hermoilevan elämän. Mulla itsellä meni hermo niin totaalisesti, että oli pakko ruveta miettimään asioida uudella tavalla.

Autoharjoite: Sopivasti nyt on koko viikon auto lainassa, joten tätä ongelmaa on alettu työstämään. Nyt on päästy kahden harjoituskerran jälkeen siihen pisteeseen, että koiran saa autoon, oven kiinni, mä saan etuoven auki, pääsen istumaan ensin sivuttain sitten suoraan ja saan vielä omankin oven kiinni. Nämä kaikki on siis harjoiteltu osissa ja palkattu hiljaisuudesta. Mutta turvavyötä en saa kiinni, silloin repeää. Eli auto EI liiku. Ihan naurettavaa, mutta näin se on pakko tehdä. Tosin kun ei ole sitä omaa autoa niin tätä tuskin saadaan työstettyä loppuun saakka, mutta laitetaan alulle.

Hermoharjoite: Tuli tehtyä ihan vahingossa yksi päivä. Olin menossa Pojun kanssa tekemään autoharjoitetta ja pilkoin sitä varen lihapullia ja puin päälle. Tässä vaiheessa Pojulla alkaa raksuttamaan, että jotakin poikkeavaa tehdään ja hermoilu alkaa. Ovella alkaa haukkuminen ja piippaminen, odottaminen hiljaa ei auta vaan kierrokset kasvaa. Päätän lähteä takaisin sisälle, riisua vaatteet ja lukea hetken. Uusi yritys, sama reaktio. Kolme kertaa yritetään lähteä, mutta ei auta, joten ulos ei lähdetä ja nameja ei heru. Tämäkin olisi sinäänsä arvokasta treeniä, koska tällainen ilmiö tulee aina, kun ollaan lähdössä treeneihin (ilmeisesti namit ja liivi paljastaa aikeet). Treeneihin lähtiessä ei vain koskaan pysty/ehdi palata takaisin saati olla lähtemättä lainkaan.

Tällaista siis. Lisäksi on tehty vähän kiinnioloharjotteita ja opetettu naksu-palkka-yhteyttä.