Oulun KV 19.7.2009

Tähtönen kävi näytelmissä ja arvostelu oli odotetunlainen. Tähti sai H:n junnuluokasta ja tuomarina oli Elena Ruskovaara. Arvostelu oli tällainen:

Tässä vaiheessa liian keveältä ja sirolta vaikuttava narttu. Runko on hyvin kapea. Kaunis ilmeinen pää, jossa tarpeeksi voimaa. Hyvät rungon mittasuhteet. Tarpeeksi kulmauksia takana, hyvin niukat edestä. Pystyasentoinen kaula. Kinner ahdas takaa, kevyesti keskipitkällä sivuaskeleella. Esiintyy ja esitetään kauniisti.

Tuomarin kommentit loppun oli "Jos se olis bortsu niin olis ihan hyvä." :)))) Se on mun pikku vaihtoehtobortsu!

Ihan hauskaa oli ja Tähti osasi jotenkin kutenkin esiintyäkkin vaikkei näitä näyttelyhommeleita ollakkaan treenattu. Ajattelin, että käydään metsästämässä sitä toista H:ta ehkä vuoden päästä uudestaan, mutta nyt kun katsoin Kennelliiton säännöistä niin esim. tokovalion arvoon riittää H millä iällä vain (ei ainakaan ollut mainintaa, että pitäisi olla väh. nuorten luokasta saatu, kuten eilen veikkailimme). Joten ei mitään paineita, mennään jos mennään jatkossa. Syksyllä tärkeämmät tulokset olisi ne terveystulokset, pitää mennä kuviin jahka löytyy ylimääräistä rahaa.

Mökkeilyä

Pääsipä koiratkin mukaan tämän kesän reissulle, kun tehtiin viikonloppureissu Hossaan mökille. Kovin oli helteinen viikonloppu, mutta ei se onneksi koiriakaan haitannut. Paremminkin ne oli onnensa kukkuloilla, kun pääsivät juoksentelemaan omalla pikku saarella koko ajan vapaana. Ja koska kyse oli saaresta niin sinne piti tietenkin mennä soutuveneellä. Tähdelle se oli eka kerta, Poju on puolestaan käynyt saaressa ennenkin. Siinä kävi kuitenkin niin, että Tähti oli ihan kiltisti veneessä, mutta Poju, joka on ennen matkustanut hienosti, huuti nyt koko matkan. En tiedä mistä johtuu, kaippa tuo sen hermo on mennyt niin paljon huonompaan kuntoon tässä kolmen vuoden aikana. Ei se onneksi onnistunut kaatamaan venettä. :)

Lauantaina tehtiin pidempi lenkki, kun retkeiltiin värikalliolle. Matkaa tuli 12 km ja oltiin reissussa 4,5 tuntia. Hyvin koirat jaksoi helteestä huolimatta. Välillä niitä piti kuitenkin uittaa etteivät ihan läkähdy. Poju ei edelleenkään ole veden ystävä, mutta kyllä tomerasti hyppää laituriltakin veteen jos isäntä tai emäntä on niin hulluja, että menee järveen ensin. Veneen perään se lähtee myös uimaan, mutta millään muulla sitä ei sitten veteen saakkaan. Tähti sen sijaan lähtee veteen vähän helpommin. Ei sekään kovin mielellään ui, mutta se on niin keppihullu, että mikään mahti maailmassa ei saa estettyä kepin noutamista, edes vesi. Alussa se aina hätääntyi kun jalat irtos pohjasta, mutta nykyään Tähtikin jo luottaa, että osaa edes vähän uida.

Sunnuntai aamu olikin vähän ikävämpi, koska Tähti rupesi ontumaan vasenta etujalkaa. Se oli selkeästi tosi kipeä ja annettiinkin sen levätä kotiin saakka. Onneksi ontuminen lakkasi kuitenkin jo su-illalla ja nyt näyttäisi voivan ihan hyvin. Tais olla niin pitkä lenkki vielä vähän liikaa, toivottavasti ei mitään rasitusta kummempaa ole jalassa.

Loppuun vähän mökkitunnelmia

Mitäs sitä onkaan tehty?

Voi voi, viime kerrasta on niin paljon aikaa, että nyt tulee pitkä postaus. Nettihiljaisuus ja melkoinen koiraharrastushiljaisuus johtuu suurelta osin muutosta uuteen kotiin. Poju ja Tähtikin pääsivät siis asettumaan taloksi uuteen kotiin ja ihan hyvin se onkin mennyt. Mitä nyt liukas laminaattilattia on aiheuttanut pyllähdyksiä jos toisiakin muovimattoon tottuneille tassuille, mutta oma aidattu piha sen sijaan saa varmasti myös koirilta kiitosta. Kodissamme on myös hyvin epäkoiraystävällinen valkoinen väritys ja hyvinhyvin vaaralliset portaat parvelle. Onneksi koirat eivät ole edes yrittäneet portaille kiipeämistä, se olisi hengenvaarallista!

Mutta sitten treenirintamalle, hiljaiselle sellaiselle. Tähden kanssa päästiin käymään treenikauden päätteeksi tokon epiksissä. Takana oli monen viikon treenaamattomuus juoksujen jälkeen, mutta ajateltiin kokeilla onneamme. Ja hyvin oli onni puolella, nimittäin voitettiin meidän minikisa täysillä pisteillä. Liikkeinä oli luoksepäästävyys, paikallaolo 1min, seuraaminen, liikkestä maahan ja luoksetulo. Neiti suoritti liikkeet varsin mallikkaasti vaikken ole ilman nameja edes treenannut. Toki liikkeiden välissä sai palkata. Seuraaminen ei ole Tähden vahvuus, joten sitä pitää vielä hioa. Maahanmeno puolestaan on supernopea. :) Vuosien paikallaolokriisin jälkeen on myös ihanaa, kun on koira, jota paikallaolo ei tunnu huolettavan (kop kop, ainakaan vielä...). Tokoilu on kyllä muuten ihan vaiheessa, auttaisi ehkä asiaa jos treenaisi joskus...

Tähtösen treenit onkin keskittynyt alkukesän agilityn puolelle, koska aloitimme (ja lopetimmekin jo) agin alkeiskurssin Active Dogilla. Oli kyllä hintansa väärti, koska itsekkin opin taas monta asiaa. Puhumattakaan kuinka hauskaa Tähdellä oli, sehän vallan kuumui muutamasta esteestä. ;) Alkeskurssilla käytiin kaikki esteet läpi, paitsi ei keinua kokonaan. Hyppyjä ja putkea mentiin muutaman esteen sarjoissa ja ohjauksista harjoiteltiin valssia. Itselle merkittävämpiä muutoksia aiempaan oli palkkaus, aina namikupilta. Tämän avulla Tähtikin oppi etenemään tosi kivasti. Kontakteille otin käyttöön alastulokäskyn, jotta kontaktin alastulo tarkentuu. Vinokeppejä en ollut koskaan nähnykkään ja nehän oli varsin kätevät, tosin suorille kepeille ei vielä päästy, mutta pujottelu sujuu muuten molemin puolin. Loppukesän kotiläksy on esteen takana istuminen vaikka mitä tapahtuu. Tähti keksi varastamisen ihanuuden jo tässä vaiheessa, joten paikalla istumista pitää nyt vahvistaa.

Tähden eka juoksu

Vajaa viikko sitten Tähti aloitti sitten vihdoinkin ensimmäisen juoksunsa. Aika huomaamattomasti on mennyt ainakin tähän asti. Iltaisin pesee itseään vähän tehokkaammin, mutta lattialle ei ole oikeastaan tullut mitään. Pojukaan ei suurempia ole asiasta tuumannut, mitä nyt välillä vähän kiinnostuneemmin haistelee. Treeneihin ei tietty nyt päästä, mutta eiköhän me päästä tuonne Active dogin agilityn alkeiskurssille kuitenkin ihan hyvin osallistumaan. Semmoinen olisi siis tiedossa toukokuussa.

Toissa viikonloppuna Tähti pääsi reissaamaan vähän pidempään, käytiin nimittäin Helsingissä ja Salossa. Poju jätettiin mummolaan ottamaan lellimislomaa. Tähtönen matkustaa siellä auton perällä oikein nätisti, mutta ei se osannut siellä nukkua. Istua tönötti koko pitkän matkan ja katteli perässä tulevia autoja, outoa! Helsingissä saatiin tutustua vähän uusiin paikkoihin ja kaupungin vilinään ja Tähti oli vähän turhankin tomerana joka paikassa. Melkoinen vahtiminen oli päällä ja ulkona piti säntäillä jos jonkinmoisen linnun perässä. Kätevästi tuon Tähden kanssa kuitenkin reissaa jos vertaa mitä se on Pojun kanssa, sille sopii paremmin tietyt rutiinit elämässä ja tuttu ympäristö.

Tähti 1v.!!!

Hurjaa, mutta kyllä se pikkutyttö on jo vuoden vanha! Juoksuja ja pään kasvamista odotellaan edelleen. ;) Treenirintamalla ei mitään sen kummempaa, joten laiteaampa vain muutama keväinen kuva tänne.

Tähden uusi "koti"

Ja sehän on uusi kevythäkki. Saatiin vihdoinkin aikaiseksi hankkia sellainen. Tarkoitus oli, että se voisi helpottaa Pojunkin automatkustusta, kun sieltä ei ihan niin hyvin näe kaikkia ohikulkevia autoja, mutta ei se tainnut ihan niin mennä. Mutta ei siinä mitään, Tähti otti häkin heti omakseen. Paineli sinne nukkumaan ja näytti Pojulle hammasta, kun tämä yritti kurkkia sisään. Se on kyllä hyvä, koska Tähdelle tuolla häkillä on varmasti käyttöä. Sitäpaitsi Pojulle tuo jäi hieman pieneksi, mutta Tähti sen sijaan mahtuu kellimään siellä vaikka selällään. :)

Kyllähän tuon noiden kokoeron näkee alla olevasta kuvastakin. Tähti on kyllä selkeästi pienempi kirppu.


Viimeaikojen treenaus on keskittynyt lähinnä Tähtöseen. Tosin Tähdenkään treenit ei ihan mallikkaasti ole sujunut. Taitaa olla vähän junnuvaihe päällä ja aivot narikassa. Kaikkeen tarjoillaan maahanmenoa, toisinaan mennään selän taakse istumaan vaikka käsky on ollut sivulle. Luoksetulonpaikka eteen on myös kinkkinen. Usein tulee vinoon sivuun ja sit kun tulee suoraan eteen niin Tähti on ottanut tavaksi työntää päänsä mun jalkojen väliin, siis ihan kunnolla. Hassu!

Koirienohitusprojekti on sillä malilla, että nykyään saatetaan päästä jo ohi ilman hirveää huutoa, mutta pörinää kyllä riittää. Pörinää tosin riittää kaikille muillekkin epämääräisyyksille ja ihan varalta myös kaikille pihalla liikkuville.

Viikonloppuna epäilin nenäpunkkitartuntaa Tähdellä. Se aivasteli kolme päivää ihan hirveesti, mutta sit se loppui. En nyt vielä lääkinnyt niitä, kun näytti menevän ohi ja Poju on ollut ihan oireeton. En tiedä pitäisikö ne varalta kuitenkin lääkitä vai oliko vaan joku muu ärsyke siellä nenussa.

Tassuvaivoja jälleen

Poju on taas vaihteeksi antibioottikuurilla, valitettavasti. Viikko sitten alkoi yksi kynsivalli jälleen vaivaamaan ja Pojua kun joku alkaa vaivaamaan niin sitähän pitää imeskellä koko ajan, mikä tietty pahentaa vaivaa. Nyt sitten syödään taas antibioottia ja pestään tassua joka päivä. Sukka jalassa on ainoa keino pitää nuoleskelu kurissa, mutta nyt alkaa onneksi jo vähän rauhoittua.

Pari sanaa Tähden tokoiluista. Tähti on hassu tyttö, välillä tuntuu, että se suorastaan oppii itsekseen joitakin asioita ja välillä tuntuu, että jotkut perusasiat unohtuu aika-ajoin ihan kokonaan. Esimerkiksi maahanmenoa se tarjoilee vähän turhankin paljon. Luoksetulon paikan kanssa on myös kamppailtu kovasti. Yritän opettaa sitä suoraan eteen, mutta helposti unehtuu se paikka ja välillä Tähti yrittää tulla suoraan sivullekkin. Luulempa, että tässä on vielä työsarkaa toviksi. Sit taas paikallaolo, joka on Pojun murheenkryyni, ei näytä aiheuttavan Tähdelle suurta päänvaivaa. Toivottavasti pysyykin näin, vähänkö olis upeeta paikalla pysyvä koira. ;)

Loppuun pari kuvaa vielä kauniista talvipäivästä.