Joulu tuli ja meni, kohti vuotta 2009!

Viimeisimmästä postauksesta on taas kulunut aika lailla aikaa. Tältä vuodelta on viralliset treenit treenailtu ja pian pitää ruveta miettimään tavoitteita vuodelle 2009. Tähti kirppu toivottavasti jatkaa vielä kasvuaan, muuten siitä tulee mini-aussie. Painoa taitaa olla tällähetkellä n. 16 kg, mutta pää on vähän pieni suhteessa muuhun kroppaan. Vähän huonosti se on ruvennut syömään nykyään, joten päätettiin kokeilla uutta ruokaakin, kun Acana ei uponnut enää lainkaan. Nyt uusi Brit on mennyt vähän paremmin, vaikka hitaasti pitää jokainen nappula pureskella. Outoa, yleensä tässä talossa ei ole nirsoiltu.

Joulu meni mukavasti, kuusikin on vielä pystyssä. Koirulit oli aivan onnessaan kaikista pehmoisista paketeistaan. Yksi lahjajänö meni säpäleiksi jo ensimmäisen tunnin aikana lahjan saamisesta. Ennen joulua käytiin kyläilemässä anoppilassa, joten Tähtikin sai kokea ensimmäisen junamatkansa. Menomatka mentiin makuuvaunussa, joka meni oikein hyvin. Koirat tosin nukkui paremmin siinä minun sängyssä kuin minä itse. Tulomatka matkustettiin ihan normi vaunussa ja hyvinhän noi molemmat nukkui sen pitkän matkan Helsingistä. Tällä reissulla ei Tähti saanut uusia koirakavereita vaikka toisia koiria nähtiinkin. Sama varautuneisuus vieraisiin koiriin jatkuu. Myös epävarmuus lapsia kohtaan näkyi myös tällä reissulla. Lapset on vähintäänkin epäilyttäviä ja niitä pitää vahtia valppaana ja pysäyttää tarpeen tullen eli aika voimakasta paimenviettiäkin näyttäisi olevan lapsia kohtaan, sen kanssa pitääkin olla tarkkana. Tähti ei selkeästikkään ole myöskään mikään supersosiaalinen vieraiden ihmisten kanssa, kuten Poju. Sitä ei niin hirveesti kiinnosta, mutta moikkaa silti ihmiset. Ihan hyvä ettei ole samanlainen hössö kaikkien kanssa kuten Poju.

Loppuun pari kuvaa Tapaninpäivänkävelyltä. Tähän aikaan vuodesta mun kamerankäyttötaidot ei riitä edelleenkään saamaan hyviä kuvia Tähdestä sen värityksen vuoksi. Jäämme odottelemaan kevätaurinkoa.

Tassuvaivaa ja DAP:pia

Pojulla on tosiaan ollut ikävää anturavaivaa tässä viikon verran. Se rupes nuolemaan toista tassuaan kovin antaumuksella vaikka ei sieltä mitään kummempaa löytynyt. Tosin anturassa on pieni arpi, joten olisko siinä joku vanha osuma tai pahimmillaan siellä anturan sisällä on joku piikki. Nuoleskelu meni niin pahaksi, että tassu haavautui ja eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eilen käytiin hakeen antibiootti, kortisonivoide ja isompi kauluri, kun edellisen alle se onnistui saamaan jalkansa. Samalta reissulta matkaan tarttui DAP-suihke, kun jälleen automatka meni hirvittävässä huudossa. Poju käy niin kierroksilla autossa, että sitä ei hiljennä mikään. Ajattelin sit kokeilla DAPpia ja arvaten sekään ei saanut sitä haukkuhysteriaa kuriin. Tosin... loppumatkasta Poju hiljeni yhtäkkiä täysin ja alkoi nuolemaan tassuaan kovalla antaumuksella. Liekkö tassu rupesi niin vaivaamaan mieltä vai oliko sittenkin DAP:lla jotakin merkitystä? No se on selvää, ettei DAP yksinään pysty saamaan niitä kierroksia kuriin.

Tähden kanssa käytiin myös eilen hallilla. Vuorossa oli taas agilityn alkeita. Tälläkertaa käytin paljon lelupalkkaa ja täytyy sanoa, ettei ole irtoamisongelmia jos lelu odottaa "esteen" lopussa palkkana. Kokeiltiin myös kilpajuoksua lelulle ja eihän mulla ollut mitään jakoa siinä vauhdissa. :) Ei tehty kovinkaan paljoa, ettei tule liian kovaa treeniä noin nuorelle, muutamia aitoja ilman rimoja ja putki. Lisäksi kokeiltiin rengasta matalassa tasossa ekaa kertaa sekä renkaan edessä istumista, hienosti meni ja yllättäen tämä paikalla istuminenkin onnistui.

Viime viikon tokotreeneissä tehtiin Tähden kanssa ekaa kertaa seuraamisen käännöksiä ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Paikallaan makaaminen tuntuu olevan aika vaikea juttu, helposti nousee tai vaihtaa lonkka-asentoon, puhumattakaan että saisi otettua vielä välimatkaa.

Pojun kanssa tokotreeneissä oltiin kauheassa vauhdissa niin hyvässä kuin pahassakin. Tehtiin mm. ruutua, idioottiringin alkeita, noutoa ja etenkin noudon palautuksen vauhtia sekä luoksetulon pysäytystä. Noudon palautus pitäisi saada laukalle, joten siihen treeniä. Luoksetulon pysäytys meni hienosti eka kerralla ja sit alkoi ennakointi, tätähän me ei koskaan treenata. Tosin Pojun treenaamiset on ollu muutenkin tosi vähillä ja se kyllä näkyy sit tuossa tekemisen yli-innokkuudessa eli vuotaa. Ai niin, ja tehtiinhän me paikalla istumista, joka meni vähän niin ja näin...

Agility, mitäs se olikaan?

Näin se on jo marraskuu ja ensilumikin saatu maahan. Voi sitä Tähden riemua, kun se pääsi juoksemaan ekaa kertaa elämässään kunnon hankeen. Hauskaa sillä oli, jarrut vaan ei meinannu toimia liukkaassa lumessa.

Tänään onkin sitten saatu liukastella kunnon jäillä. Kävin molempien koirien kanssa aamulla hallilla, tarkoituksena näyttää Tähdelle hieman agi-kalustoa ja pääsihän se Pojukin vähän liitämään. Tähden kanssa on aiemmin tutustuttu vain putkeen ja nyt mentiinkin se ekaa kertaa koko pituudelta. Rohkeasti se sinne menee, ainakin pallon perässä. :) Nyt harjoiteltiin myös keppeille menoa kahdella kepillä. Käytin makupala-alustaa, kun ei ollut ketään avustamassa. Kolmantena harjoitteena oli puomiin tutustuminen. Se vähän hirvitti alkuun, mutta houkutellen lähti kiipeämään. Ekan kerran kun selvisi niin sittenhän se meni jo paljon paremmin. Yhtenä harjoituksena oli myös aidat niin, että rimat oli maassa. Eli sellaista treeniä tällä erää. Tarkoitus ei ole ruveta treenaamaan vielä agilityä pennun kanssa, mutta vähän näitäkin juttuja jo tutuksi. ;)

Tokossakin oltiin viime viikolla, hyvin on tyttö alkanut pärjätä siellä muiden mukana vaikka vielä ihan penska onkin.

Kuvajaisia

Tällä viikolla yritin kuvailla noita koiruuksia ja jälleen keran ihmettelin, et miten ne Tähden kuvat meneekin niin helposti pilalle?! Vähän aikaa asiaa pähkäiltyä tämäkin mysteeri selvisi; musta koira asettaa melkoisia valotushaasteita kameralle, tai siis kuvaajalle. Jotakin sain nyt räpsittyä, mutta pitää ensi kerralla tosissaan siirtyä manuaalisäätöihin jos meinaa saada onnistuneita kuvia.

Tähden koira-arkailut ei ole kyllä menneet yhtään parempaan päin viime aikoina. Viikko sitten Tähti sai päälleen koiran agi-kisoissa katsomossa. Valitsin itse tyhmästi paikan maalisuoran päässä, mutta tajusin liian myöhään virheeni. Tähti reagoi kohti tulevaan koiraan ja koira syöksyi radan päätteeksi suoraan päälle. Nyt perjantaina sattui jälleen uusi sessio. Olin koirien kanssa lenkillä, kun yhdestä kerrostalosta syöksyi kaksi griffonia haukkuen suoraan päätä kimppuun. Tälläkertaa ehdin reagoida tilanteeseen ja ehdin siepata Tähden syliin. Parempi niin, koska koirat kävi suoraan kiinni Pojuun. Siinä ei paljoa voinut tehdä, Poju tietty puolustautui mikä oli täysin sallittua tilanteessa. Koirien omistaja taas ei meinannut saada rakkejaan ollenkaan kontrolliin ja seuraavaksi ne suuntasivatkin ohikulkevan rotikan kimppuun. Voi hyvän tavaton, että pitääkin sattua näitä! Tähdin luotto toisiin koiriin ei taida olla kovin kummoinen, valitettavasti. Nyt tarvittais hyviä koirakontakteja.

Lisää toko-jorinoita

Nyt kun emäntä sairastaa niin on hyvää aikaa jorista lisää blogissa.
Eilen yritin tehdä Mujusen kirjan mukaista noudon pito harjoitusta Tähden kanssa ja voin sanoa, että ei toimi meillä. Siinä on tarkoitus laittaa lelu koiran suuhun "väkisellä" ja pitää sitä käsillä kuonosta tukien. Tähti meni ainakin ihan hämilleen moisesta touhusta. Ei siitä mitään tullut. Päätin tehdä kuten ennenkin eli opetetaan ottamaan se kapula ihan itse suuhun ja siitä etiäpäin. Yleensä noi Salmen kirjan neuvot on ihan hyviä, mutta tuon koin hieman oudoksi tavaksi opettaa noudon pitoa. Muuten Tähti alkaa selkeästi pikkuhiljaa tajuta tuota tokon ideaa. Sivulletulo vaatii enää pienen käsiavun ja makuullemenon jälkeen ei enää heti hyppää ylös tai vaihda lonkka-asentoon vaan odottaa paikallaan. Maahanmeno vaatii tosin käsiapuja edelleen. Jotakin muutakin kun tokoa olis kiva tehdä, mutta kunnon metsiin pääsy on niin hankalaa, joten vähäiseksi on jäänyt muut hommat. Huomiset hallitreenit voi olla vähän kortilla, koska itse olen sairaana tällähetkellä.

Pari sanaa Pojun sunnuntai-treeneistä. Paikallaolo sujui piippaamatta, mutta naksuttelin ja palkkasinkin aika usein. Kokeiltiin ekaa kertaa tunnaria (aiemmin on haettu vain yhtä tunnari-kapulaa) ja sehän sujui mallikkaasti. Pojulle nuo nenänkäyttötehtävät on tosi mieluisia. Ylempien luokkien liikkeistä myös paikallaan siirtymiset ja peruuttaminen sujuu loistavasti ja mielekkäästi, harmi ettei päästä niitä varmaan koskaan tosissaan tekemään. Mä en ole luovuttanut Pojun kanssa, mutta enemmänkin tyytynyt siihen, että tuloksia ei kannata tavoitella. Pääasia, että elämä sujuisi jotenkin järkevästi ilman jatkuvaa hermoilua ja jos mennään kokeeseen niin tehdään parhaamme. Kokeeseen ei tosin mennä jos paikkamakuu on epävarma, kuten syksyn kokeessa. Kokeiltiinhan me vielä luoksetulon pysäytystä. Kuten joskus aiemminkin, Poju alkaa ennakoimaan parin toiston jälkeen jos käyttää pallopalkkaa.

Tähti puoli vuotta

Näin se aika kuluu, nyt on jo puolen vuodenkin rajapyykki ylitetty. Päivitetäämpä sen kunniaksi vähän tilannetta. Juuri punnituksi painoksi saatiin 13,5 kg. Onhan tuota massaa alkanut tulla, etenkin takareidet on ihan valtavan kokoiset! :) Mutta muuten pikkutyttö vielä. Pöhinää ja puhinaa on vielä ilmassa, kovin skarppi tyttö se on. Marjolle vastaukseksi aiempaan kommenttiin, että niitä ohitustilanteita tekee toki hankalaksi se, että Poju on toisessa kädessä eli kaikkea huomiota ei voi pistää Tähteen. Mutta kyllä ne ohituksetkin nyt ajoittain onnistuu, riippuu kuinka hyvissäajoin ehtii itse valmistautua vastaantulevaan koiraan.

Parin viikon ajan meillä on ollut tehotreeninä sivulle tulo ja siinä pysyminen, maahanmeno ja siinä pysyminen, seuraamisen alkeet sekä istuminen. Perjantaisissa treeneissä puolestaan treenattiin mm. liikkeestä seisomista, kontaktia ja noutoa. Kaikki on vielä hyvin lapsen kengissä, mutta eipä puolivuotian tarvi vielä asioita hallita. Turha tehdä elämää liian totiseksi heti alusta. Tähti on tosi innokas treeneissä ja huomaa, että sille on tullut hirveesti lisää virtaa. Se on jopa opetellut palkkaamaan itseään patukalla varastamalla sen mun treeniliivistä! Hassu tyttö! ;)

Mörköjä ja treenejä

Tähden mörkö-kausi on kyllä huipussaan, enpä muista että Pojulla olisi tuollaista aikoinaan ollut. Kaikkee pitää vähän pöhistä ja sit niille vastaantuleville koirille pöhistään vähän enempi. Se on kyllä aivan toivotonta se koirien ohitus, Tähti kun on aivan varma, että kaikki koirat vähintään syö sen. Perjantain treeneissä sitten harjoiteltiin sopivasti ohituksia, mutta ei siitä ollut mitään apua. Tähti teki ohitusharjoitukset aivan mielettömän upeasti, koska mitäs se niille tutuille koirille enää räyhäämään. Vähän hankalaa siis tämä harjoittelu. Toko-treeneissä muuten harjoiteltiin mm. seuraamisen loppuasentoa, liikkeestä pysähtymistä (tätä kokeiltiin eka kertaa), kontaktikävelyä ja luoksetuloa. Kivasti meni vaikkei Tähti suoranaisesti vielä mitään käskyjä osaa, aina pitää vähän namilla ohjata. Mutta mallikkaasti se on siellä hallilla.

Sit Pojun tämänpäiväisiin treeneihin. Seuraamisessa mulle tuli käsky pistää namit vasempaan taskuun ja palkata sieltä. Ja kyllähän se asento tuntui sillä vähän paranevankin. Hypyssä pitäisi edelleen vahvistaa sitä seisomisasentoa. Perusasentoon tuloa tehtiin eri kulmista, hyvin meni. Kokeiltiin myös ruudun loppuosan liike eli koiran kutsuminen suoraan seuraamiseen ja tämäkään ei ole näköjään ongelma. Paikallaolossa olen nykyään ihan edessä ja naksuttelen ja palkkaan eli alkeisiin on palattu ja silloinhan se menee hyvin. Naksun käyttö myös kiinni-jättämis-harjoitteissa on ollut hyödyllinen. Maahanmenon vauhtia otettiin hauskasti lähettämällä putkeen ja sen perään heti maahan. Ainakin koiralla oli kivaa. Tehtiin myös harjoitus, jossa seuratettiin, käskettiin maahan ja lähetettiin sivulle putkeen ja tämä tehtiin kolmen perättäisen putken kohdalla. Muuten ihan kiva, mutta Poju veti niistä aika kovasti kierroksia, joten lopputunnista oli jo mopo karannut käsistä.

Tähti pentunäyttelyssä 20.9.08

No siinäpä se sisarten järjestys näkyy: Vega ROP ja Tähti VSP. Muita aussie-pentuja ei paikalla. ;) Tosin Tähdellä oli kyllä kiiltävä ja vastapesty turkki, mutta kilvan päätteeksi Vega päätti rökittää vielä Tähden tuolla ulkonakin ja tuloksena kaunis hiekkakuorrutus.

Tähden arvostelu oli seuraavanlainen:
Hyvin tasapain. ja feminiininen. Kauniin muotoinen pää. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvä kaula. Voisi olla aavistuksen voimak. kulmautunut niin edestä kuin takaa. Hyvä runko ja luusto. Liikkuu hyvin sivusta, aavistuksen ahtaasti takaa. Hyvä turkki.

Tähden mielestä koko reissulla oli varmaan parasta velipojan kanssa painiminen. :)

Pojun hermokoulu: osa 1

Viimeisimmän postauksen myötä päätin aloittaa Pojun kanssa aivan uudenlaisen elämän; hermoiluvapaan elämän, vai olisiko realistisempaa sanoa, että vähemmän hermoilevan elämän. Mulla itsellä meni hermo niin totaalisesti, että oli pakko ruveta miettimään asioida uudella tavalla.

Autoharjoite: Sopivasti nyt on koko viikon auto lainassa, joten tätä ongelmaa on alettu työstämään. Nyt on päästy kahden harjoituskerran jälkeen siihen pisteeseen, että koiran saa autoon, oven kiinni, mä saan etuoven auki, pääsen istumaan ensin sivuttain sitten suoraan ja saan vielä omankin oven kiinni. Nämä kaikki on siis harjoiteltu osissa ja palkattu hiljaisuudesta. Mutta turvavyötä en saa kiinni, silloin repeää. Eli auto EI liiku. Ihan naurettavaa, mutta näin se on pakko tehdä. Tosin kun ei ole sitä omaa autoa niin tätä tuskin saadaan työstettyä loppuun saakka, mutta laitetaan alulle.

Hermoharjoite: Tuli tehtyä ihan vahingossa yksi päivä. Olin menossa Pojun kanssa tekemään autoharjoitetta ja pilkoin sitä varen lihapullia ja puin päälle. Tässä vaiheessa Pojulla alkaa raksuttamaan, että jotakin poikkeavaa tehdään ja hermoilu alkaa. Ovella alkaa haukkuminen ja piippaminen, odottaminen hiljaa ei auta vaan kierrokset kasvaa. Päätän lähteä takaisin sisälle, riisua vaatteet ja lukea hetken. Uusi yritys, sama reaktio. Kolme kertaa yritetään lähteä, mutta ei auta, joten ulos ei lähdetä ja nameja ei heru. Tämäkin olisi sinäänsä arvokasta treeniä, koska tällainen ilmiö tulee aina, kun ollaan lähdössä treeneihin (ilmeisesti namit ja liivi paljastaa aikeet). Treeneihin lähtiessä ei vain koskaan pysty/ehdi palata takaisin saati olla lähtemättä lainkaan.

Tällaista siis. Lisäksi on tehty vähän kiinnioloharjotteita ja opetettu naksu-palkka-yhteyttä.

Missä meni pieleen? - Ajatuksia koiran koulutuksesta

Eilen Pojun toko-treenien päätteksi jäimme Paulan kanssa porisemaan pitkän tovin omien koiriemme ongelmista. Tämä lähti omasta turhautumisestani Pojuun, kun takana oli vaihteeksi hermoja raastava automatka sekä muutenkin piippi-ongelma treeneissä ja se ikuinen paikkamakuu-dilemma. Pojulla on äärettömän huono hermo ja täten huono keskittymiskyky ja sillä lyö aivan läpi kaikissa kiihdyttävissä tilanteissa. Se ei pysty lainkaan patoamaan hermostumistaan vaan se räjähtelee käsille tietyissä tilanteissa. Yksi on autossa matkustus, toinen on yksin kiinni jättäminen mm. treenipaikalla. Hassua sinäänsä, että nämä ongelmat on iän myötä vaan voimistunut vaikka luulisi, että ikä ja treeni vähentäisi ongelmaa.

Millä purkaa moista ongelmaa? Kärsivällisyyttä, treeniä, kärsivällisyyttä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Liekkö ongelmaan edes ratkaisua, mutta kyllä se vaatii hurjasti aikaa ja hermoa. Jotakin on kuitenkin tehtävä, koska itse ei jaksa. Autossa on kokeiltu kaikki vippaskonstit, palkat ja rankasut. Kierroksilla olevaan koiraan ei tunnu saavaan mitään kontaktia ei hyvällä eikä pahalla. Tosin eilen tuli aika hyvää treeniä siinä hallin pihassa, kun juttelimme Paulan kanssa yli puoli tuntia. Poju oli autossa, ovi auki. Ensin se hepuloi, mutta vähitellen vähän rauhottui (piippas silti). Silloin olis pitänyt olla mahdollisuus olla lähtemättä autolla, koska liikkelle lähdettäessä homma taas levisi. Voi kun olis oma auto, jossa vois tehdä näitä istutus-harjoituksia kaikki päivät.

Toinen paha paikka on se kiinni sitominen ja yksin jättäminen. Perjantaina nähtiin taas sekin, kun otin Pojun mukaan halille Tähden treeneihin. Eihän siitä mitään tullut, kun Poju huusi suoraa kurkkua. Ja kun se huutaminen lähtee liikkeelle, siihen ei edes auta, että menee viereen seisomaan. Hermo meni, vein sen pihalle huutamaan ja siellähän se sit puri reminsä rikki. Jossakin vaiheessa tämäkin ongelma oli parempi, kuten tuo autoilukin. Jostakin syystä kaikki on nykyään vain voimistunut, miksi??? Tässäkään asiassa ei auta palkka ei rankaisu. Ennen tehosi vesisuihkeet, ei enää. Mikä avuksi? Pienin lapsen askelin ja taas tonnikaupalla hermoa! Tuleeko siitä ikinä järkevää vai tätäkö se on aina? Missä on menty vikaan? Onko syy koirassa vai remmin toisessa päässä? Sitä sopii pohdiskella.

Kolmas murheenkryyni on se paikkamakuu. Syyhän ei ole siinä etteikö koira ymmärtäisi käskyä, syy on paljon perustavampaa laatua oleva eli se on niin epävarma yksin jätettäessä. Eli palataan äskeiseen ongelmaan, koira ei siedä, että se jätetään. Jos se pysyy paikalla, se kuitenkin piippaa, ainakin muiden koirien kanssa. Tämä treeni on aloitettu alusta sen tuhat kertaa, mutta silti se ei ota vahvistuakseen. Yksi uusi ehdotus tuli eilisissä treeneissä, naksu. Mä lähden tänään ostaan sen naksun ja sitä ruvetaan testaamaan seuraavaksi. Sitä samaa voi sitten testata noiden muiden ongelmien kanssa.

Tämä on tällainen epätoivon-teksti tälläkertaa, mutta kun olo on vain välillä niin epätoivoinen tuon koiran kanssa. Silti ei voi luovuttaa, muutenhan koiran tulevaisuus on vielä huonompi. Koiran koulutus ei ole aina yksinkertaista ja helppoa hommaa. Tosin opettavaista se on, kun välillä ryvetään pohjamudissa. Kaikenkaikkiaan Pojuhan on ihana koira, mutta sillä on ne omat hankaluutensa. Joku toinen on ehkä helpompi näiden asioiden suhteen, mutta toisaalta lohdullista kuulla, että heillä on sitten omat ongelmansa. Poju ei ole mitenkään ainutlaatuinen omilla ongelmillaan, vaikka välillä itsestä tuntuukin siltä. Mutta ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa! :)

Tähden ensimmäinen mätsäri

Ensimmäinen näyttely lähestyy ja tottakai sitä varten piti käydä treenaamassa miten siellä kehässä kuuluu toimia eli match showssa käytiin. Kehän ulkopuolinen käytös ei ollut kovin kaunista katseltavaa, jokainen koira oli taas niin pelottava, että niille piti haukkua, murista, kiljua ja vielä hyökkiä päällekkin. Voi voi, jospa se ikä toisi vähän varmuutta tuohon hommaan ettei tarvi jokaista sessua pelätä.

No mutta itse kehäkäytös; mehän ei ehditty yhtään treenata etukäteen juoksua eikä seisomista. Onneksi Tähti on kuitenkin luonnostaan sellainen stara, että kehässä sujui oikein mukavasti. Hyvin ravas vierellä, ei hyppinyt eikä poukkoillut. Pitkäänhän se ei jaksa seisoa paikallaan, mutta seisoi kuitenkin ja näytti hienosti hampaatkin. Punainen nauha saatiin, rökitettiin toinen Tähti-niminen koira, joka meillä oli parina. :) Punaisten kehässä ei kuitenkaan mainetta tullut. Tähtönen oli ainut pieni pentu, kaikki muut näytti lähes täysikasvuisilta koirilta, että ei sinäänsä ihmekään. Mutta tavoiteena olikin harjoitus ja uuteen asiaan tutustuminen, joten ne saavutettiin oikein hyvin. Ensi lauantaina sitten Siikajoen pentunäyttelyyn, saas nähdä kuinka meidän kirpulle käy. ;)

Toko-koe Raahe

Sehän sitten meni just niin kuin arvata saattaa, mutta tulipahan käytyä. Raahen ALOsta saatiin rääpittyä vaivaiset 143,5 pistettä kasaan eli II-tulos sija 7/11. Siihen paikallamakuun se kaatu vaikka olisi siellä muutakin parantamisen varaa ollut. Pisteet meni näin:

• Luoksepäästävyys 9,5 (eka vähän hökeltää ja sitten peruuttelee)
• Paikalla makaaminen 0 (siinä aikansa uikutti paikalla ja sit otti hatkat, käveli suoraan mun luo, harmitti pirusti!)
• Seuraaminen kytkettynä 7,5 (ja ne perusasennot!!! Kisoissa se vaan jättää ne tekemättä tai istuu puoliksi, varmaan jännittää. Lisäksi lähdössä haukahti)
• Seuraaminen irti 7,5 (sama juttu)
• Maahanmeno seuraamisesta 9 (sais olla hitusen nopsampi)
• Luoksetulo 10 (jotain sentään täydellisesti)
• Seisominen seuraamisesta 8,5 (kuulemma vähän töpöttelee paikallaan, ei kuitenkaan etene)
• Estehyppy 8 (jalat kolahti, este olikin normia korkeampi)
• kokonaisvaikutus 8 (koiran energia menee itsensä hillitsemiseen vaikka hyvinhän se muuten menee)

Koiralla jolla on hermoa nolla niin kisaaminen ei ole aina ihan helppoa. Itse ei jaksa enää jännittää, mutta Poju kyllä vetää itseään kierroksille vähänkin erikoisemmassa tilanteessa. Teki mieli heittää taas hanskat naulaan kisojen jälkeen, mutta en mä viiti toista vielä varhaiseläkkeelle laitta, joten ei se auta, harjoitukset jatkuvat. Kisat on varmaan ohi tältä syksyltä.

Tähden ensimäinen "koulupäivä"

Tähti aloitti perjantaina virallisesti oman koulunsa, nimittäin tokon mölli-ryhmässä. Ryhmä ei ole mikään penturyhmä eikä siten kovinkaan sopiva meille, mutta on se tyhjää parempi. Me sooloilemme siellä sitten kahdestaan. Tähti oli myös ensikertaa hallilla, joten otin pääasialliseksi tavoitteeksi vain tutustua paikkaan. Iso halli hämmästytti hieman alkuun, mutta äkkiä se tutusteli paikkaan uteliaana. Kun toisia koiria alkoi tulla, alkoi Tähden tyypillinen pöhinä kaikkia vieraita koiria kohtaan. Onneksi pöhinät sai kuitenkin jäädä treenin ajaksi.

Teimme perusasentoon tuloa (vielä makupalaohjauksella), luoksepäästävyyttä, namukipolle menoa (muut harjoitteli hyppyä), maahan menoa (muut harjoitteli paikallaoloa) sekä kontaktissa aitojen kiertämistä. Pyrin pitämään toistot muutamassa ja leikkimään paljon, tosin hampaita tippui vetoleikeissä. :) Tähti otti hienosti kontaktia vieraasta paikasta ja muista koirista huolimatta, taitava tyttö!

Pojun kanssa treenailtiin eilen. Keskiviikkona pilalle mennyt paikallaoloharjoitus nosti päätään ja tälläkin kertaa paikallaolo meni pieleen. Ilman mitään ennakkovaroitusta nousi vain seisomaan, paha juttu viikonlopun kisojen kannalta. :( Lopputunnista sitten tehtiin supervarmistettua paikallaoloa samalla kun agi-kisojen esteitä tultiin purkamaan halliin eli samalla hyvä häiriö. Muuten treeneissä seuraamisharjoitteita, liikkestä maahan eri vauhdeissa ja maassa pysyminen vaikka mitä tapahtuu sekä liikkeestä seisomista ja seisomisessa pysyminen. Pojulla tuntuu olevan nyt jotain ihme ongelmaa myös seisomisen kanssa ja seisomassa pysyminen palkkaamisen aikana vaatii erityisesti harjoittelua. Aina tahtoo tassut vähän liikahdella. Pikaisesti käytiin läpi myös kaukokäskyn seiso-maahan-osio (koiran edessä makupalaohjattuna) sekä nouto. Noutoon tärkeä apu: kapulan heiton jälkeen syötetään koiraa heti, ettei karkaa ja vasta sitten nouto. Lisäksi mun pitää ruveta antaan nami vasurilla, käytän vissiin aina oikeaa.

Treeniä ja ripulia

Tähden osalta treenit on vielä lähtökuopissaan, nimittäin ohjattuihin treeneihin ei päästy vieläkään ripulin yllätettyä. Harmillisesti Tähden maha tuntuu olevan pahasti sekaisin jo neljättä päivää tuntemattomasta syystä. Yllä olevassa kuvassa Tähti tosin harjoittelee hienosti noutoa isukin ja sisarusten kanssa. Noutaminen näyttääkin olevan tämän tytön lempijuttu.

Pojulla sen sijaan toko-treenit jatkuu. Tänään treeneissä:

• paikallaolo (vähän piippaili ja oli levoton, tyypillistä hallikäytöstä)
• seuraamisen pysähdykset ja kontakti (ok)
• hyppy (edelleen pientä tepastelua esteen takana, joten teimme seisomisharjoituksia)
• ruutu (vain ruutuun juoksua ja sehän on aina kivaa, tosin Poju sais juosta suoraan ruutuun eikä tehdä välipyörähtelyitä kesken matkaa)
• Liikkeestä seisominen ja maahanmeno (pääpaino taaksekävelyssä ja siinä, ettei koira liiku milliäkään)
• nouto (kuten viime viikolla, kapulan pitoa juoksussa, hypyissä ja istumisessa)
• hyppynouto (kokeiltiimpa tätäkin kun koirat hyppi niin nätisti kapulat suussa. Poju tosin ei hypännyt takaisin ekalla kerralla, mutta vähän paremmin ohjattuna hyppäsi takaisinkin)

Toivotaan, että päästään Tähdenkin kanssa tekemään jotain pikapuoleen, kunhan tuo suolisto ensin rauhoittuu.

Treenikausi avattu

Kesä on ollut kaikin puolin kiireistä ja jännää aika, mutta nyt on aika palata "koulunpenkille". Pojun kanssa on kesällä käyty jonkin verran kimppatreeneissä, mutta viime viikolla alkoi KAS:n tokoryhmät taas pyörimään. Uusi kouluttaja oli varsin positiivinen yllätys. :) Treenaaminen ei jäänyt vain päättömäksi haahuiluksi vaan teimme harjoitteita jatkuvassa ohjauksessa (usein kouluttaja katsoo vain yhtä koiraa kerrallaan). Ohjelmassa oli:

• Perusasennot (uutena seuraa-käsky ilman, että lähtee liikkeelle heti)
• Seuraamisen askeleet, käännökset ja perusasennot (mieti miten käännyt, mikä jalka pysähtyy, aina samalla tavalla)
• Noutokapulan kuljetus (kuljetus juosten, esteitä hyppien, välillä istuen ja heti liikkeelle. Tämä oli hauskaa ja yllättäen onnistui!)
• Luoksetulo ja kaukokäskyt häiriössä

Eilen käytiin vuorostaan yhteistreeneissä ja siitä positiivisena yllätyksenä, että Poju pysyi paikallaan märässä maassa. Yllättävää on jopa maahanmeno märällä. Tosin ei satanut vettä niin ei ollut niin kamalaa. ;)

Ilmoitin Pojun kokeeseen, joten nyt pitäis saada poika kesälaitumilta taas skarppiin kuntoon. Paikallaolo on edelleen niin ja näin, ja toisaalta seuraamisen perusasennot meinaa ruveta laahaamaan. Katotaan kuin käy...

Isoon maailmaan tutustumista

Viime viikolla ollaankin Tähden kanssa tutustuttu suureen maailmaan vähän lisää. Maanantaina oli ensimäisten rokotusten aika. Mentiin ensin bussilla kaupunkiin. Bussi oli pelottava paikka, mutta kotimatkalla Tähti oli jo reippaampi. Eläinlääkärissä meni oikein mukavasti eikä rokotustakaan edes huomattu, kun pöytä oli täynnä herkullisia nameja. Piipahdettiin samalla kaupungilla ja käytiin valloittamassa työkaverien sydämet tyopaikalla. Stockallakin pyörähdettiin ja hienosti Tähti kulki joka paikassa. Huomattavasti reippaammin kuin edellisellä kaupunkikierroksella.

Viikonloppuna Tähti pääsikin sitten polttariporukan matkaan tyttövahvistukseksi. :) Reissulla ajeltiin Kajaaniin, jossa oltiin ratsastuskisoissa ja Tähti pääsi tekemään ensikontaktia hevosiin. Tottakai se niitä vähän varoi, muttei vaikuttanut mitenkään hurjan pelokkaaltakaan. Reippaasti Tähti oli koko päivän mukana ja hurmasi taas jokaisen vastaantulijan. Sitten ajettiin vielä Hyrysalmelle, jossa Tähti sai tutustua mökkielämään. Harmi ettei säät suosineet niin, että olisi voitu testata järvessä pulikointia. Mökilläkin Tähti oli erittäin mallikelpoinen koira, suoraansanoen helppo! Matkat autossa meni tosi hienosti, Tähti rupesi heti nukkumaan takapenkillä, kun auto lähti liikkeelle eli toivoa on, että toisesta koirasta saadaan järkevä automatkustaja. :)

Tähden ja Pojun juhannus

Tähden ensimmäinen juhannus on mennyt taas monenlaista uutta asiaa ihmetellessä. Torstaina Vega-veli tuli käymään ja sisarukset pääsivät riekkumaan kokoisessaan seurassa. Tähti aluksi epäröi aikalailla, mutta kunhan oli vähän tutustunut niin sitten mentiin jo sata lasissa. Pentuset viiletti niin kauan, ettei jalat enää kantaneet. :)

Juhannusaattona Poju ja Tähti pääsikin mummolaan hoitoon ekaa kertaa. Sielläkin sujui ilman kommelluksia ja Tähtikin jäi hoitoon ilman mitään ihmettelyjä. Yöksi mentiin mekin mummolaan ja Tähtönen nukkui yhtä sikeästi kuin kotonaan (toisin kuin Pojulla on tapana). Sunnuntaina olikin aikainen herätys ja lähdettiin ajelemaan koko porukka Rokualle. Itse olin töissä agi-kisoissa ja sen 6 tuntia Jani hengaili Pojun ja Tähden kanssa alueella. Tänään selveni jälleen se, että Tähti tosiaan arkailee kaikkia koiria. Kisapaikalla myös jatkuva koirien haukunta häiritsi sitä sen verran, että uni ei ihan siellä tullut. Auto sen sijaan ei ole enää niin arka paikka ja kotimatka menikin sikeästi hirsiä vedellen. Mutta jatkossa siis tarvitsemme paljon mukavia koirakontakteja, muitakin kuin Poju.

Loppuun pari kuvaa Tähden ja Vegan tapaamisesta. Lisää kuvia täältä.

Tähti 10 viikkoa

Tähti on nyt 10 viikkoa (kuva tosin jo vanha) ja painoa on kertynyt 4 kg eli pikku tirppahan se edelleen on. Elämä talossa on alkanut asettumaan omiin uomiinsa. Tähti ja Poju on parhaat kaverukset eikä Pojukaan ole osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä vaikka välillä vähän paitsioon jääkin. Sen sijaan Pojua käy välillä sääliksi, kun Tähti roikkuu milloin alahuulessa ja milloin hännässä. Poju kilttinä poikana ei komenna Tähteä, joten Tähti saa tehdä mitä lystää (lähes aina).

Toisia koiria ei olla kovin paljoa ehditty tapaamaan. Nekin koirakontaktit mitä on ollut, ovat menneet vähän arastellessa ja hieman jopa muristen epävarmuutta. Toivottavasti päästään pian peuhaamaan vaikka omien sisarusten kanssa, ompahan omankokoista riekkumisseuraa. Vieraat ihmiset otetaan sen sijaan avosylin vastaan. Lapsetkin on vallan ihania Tähtösen mielestä.

Viime viikolla on myös harjoiteltu autossa matkustamista ja tutustuttu suureen maailmaan kaupungilla. Autossa on turvallisesti matkattu emännän jaloissa ja alun jännityksen jälkeen sekin alkaa mennä luontevammin. Kaupungilla myös vähän arasteltiin, mutta kyllä sekin helpotti. Vieraissa paikoissa Tähti on osannut kivasti rauhoittua ja jopa nukahtaa. Kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä luonteenpiirre säilyisi myös pentuvaiheen jälkeen. :)

Kotona yksinoloa on myös harjoiteltu ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia tähän asti. Kaiken kaikkiaan Tähti on päästänyt omistajansa aika helpolla, koska kaikki riehumisenergia menee Pojuun ja me vältytään taistelutahtoisen neidin hyökkäyksiltä. ;) Toki välillä leikitään ihan omia leikkejäkin, ettei elämä ole yhtä riuhumista toisen koiran kanssa.

Pusuja ja naskaleita

Tähden ensimmäinen viikko uudessa kodissa ja kuten videosta näkyy, Pojuhan on jo ihan myyty pienelle sydäntensärkijälle. Alun epäluuloisuus alkaa olla kaikonnut ja nyt koirat jo leikkii innolla yhdessä. Kunhan Poju muistaisi aina välillä, että Tähti on kuitenkin vielä pieni eikä sen päälle voi rynniä sata lasissa. Pojulla on myös valtava tarve pestä koko ajan Tähden korvia, ne on vissiin likaiset. ;)

Tähdestä alkaa löytyä paljon hyviä ominaisuuksia. Se on reipas eikä hätkähdä vaikka jotakin outoa ympärillä tapahtuisikin. Ulkonakin nukkuu sikeästi vaikka lähistöllä vauhdikasta menoa olisikin. Ääniin ei reagoi mitenkään voimakkaasti, mitä nyt silloin ihmettelee jos Poju saa jonkun hirmuisen haukkukohtauksen. Sillä on hyvä taistelutahto ja ahnekkin näyttää olevan, mikä on plussaa koulutuksen kannalta. Remmissä on opeteltu kulkemaan ja se sujuu oikein mallikkaasti, ainakin jos saa kulkea Pojun jalanjäljissä. Yksin on tietty epävarmempi, joten pitää ruveta kulkemaan Tähden kanssa uusissa paikoissa paljon ihan yksinkin. Ensimmäinen kynsienleikkuukin sujui niin että sujahti. Eihän se Tähti edes ahneuksiiltaan huomannut, että mitään tapahtui.

Virtaa on tullut tuplasti lisää viikon aikana. Aamuherätys on aina aikainen, jolloin Tähti haluaisi välttämättä kivuta sänkyyn. Aamiaisen jälkeen alkaakin kauhea ralli ja naskalit upotetaan joka paikkaan, etenkin Poju parka saa nyt osakseen melkoista rettuutusta. Vähän pitää valvoa, ettei kovin raisuksi pääse meno ja aina välillä pitääkin pistää koirat jäähylle aidan eri puolille. Pääsääntöisesti kaikki sujuu kuitenkin ilman suuria erimielisyyksiä.

TÄHTI saapui taloon!

Näin se monen vuoden odotus vihdoin palkittiin, kun Ghosteye's Elwing Starlit alias Tähti saapui viime lauantaina perheeseen. Tämän myötä nyt tämäkin blogi sai uuden ilmeen ja jatkossa täällä seurataan myös Tähden toilailuja vai treenejäkö ne on. ;)

Tähti on asettunut hyvin taloksi. Eka päivinä maha oli tosin aikalailla sekaisin, mutta nyt taas ruoka maittaa. Poju oli alusta-asti hyvin utelias, mutta kuitenkin aika epäilevällä kannalla. Nyt molemmat alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan toistensa seurassa ja Pojukaan ei tarvitse enää silmäkovana vahtia Tähteä kokoajan. Tähdellä uuteen kotiin tottuminen on alkanut näkyä vauhdin hirmuisena lisääntymisenä ja naskaleiden esiintulona. Kaikkea pitää toki maistella, eniten tietty omistajien nahkaa. Hiljalleen aloitetaan tutustuminen isoon maailmaan, alkaen tuosta takapihan metsästä missä on ihana temmeltää kasvillisuuden seassa.

Pojun osalta viralliset treenaukset on kesätauolla, niinpä tämäkin blogi keskittyy kesän ajan pääsääntöisesti kaikkeen muuhun kivaan. Syksyllä sitten jatkamme tiukkoja treenejä.

Toko-kisat 26.4.2008

Piiiitkä kisapäivä takana, mutta tulipa se ALO1 sieltä viimeinkin! :)
Kisat oli jo myöhässä, kun paikalle saavuimme ja jouduttiin odottelemaan 1,5 t luokan alkua. Poju oli yllättävän rauhallinen siinä odotellessa (täysin vieras piirre), joten ei onneksi käynyt niin paljoa kierroksilla sitten kehään mennessäkään. Näin siis jopa paikkamakuu onnistui, vaikka eihän se helppoa ollut edelleenkään. Tämän jälkeen seurasikin sitten lähes 2 tunnin odottelu, koska olimme luokkamme viimeiset. Onneksi Poju ei kuitenkaan hyytynyt pitkän odottelun seurauksena ja ihan kelpo pistein selvittiin omasta osuudestamme. Ja sitten ne pisteet:

Luoksepäästävyys 9 (Meni tuomarin luo, mutta peruutteli hieman hampaita katsottaessa, joten siitä pistemenetys)

Paikalla makaaminen 8 (JEE JEE JEE!!! Vierestä lähti koira ja Poju piippas ja vaihteli hieman kylkeä, mutta pysyi, se riittää mulle!)

Seuraaminen kytkettynä 8 (Haukahteli lähtiessä ja perusasennot oli tosi hitaita, ravissa edisti vähän)

Seuraaminen taluttimetta 8 (Sama kuin edellä, nyt perusasennot vielä hitaampia, istuikohan edes kunnolla?)

Maahanmeno seuraamisesta 9 (Äänteli lähtiessä, muuten hyvä, en oikein tiedä mistä verotettiin)

Luoksetulo 9,5 (Tosi hyvä, ilmeisesti hieman vino perusasento)

Seisominen seuraamisesta 9 (Hyvin meni tämäkin, vissiin jotain perusasento vinoutta tai jotain?)

Estehyppy 9 (Otti etusilla askeleen mua kohti kun tulin vierelle, muuten ok)

Kokonaisvaikutus 7 (kolme pojoa ääntelystä. Tämä vähän harmitti, kun sitä on tosi vaikea kitkeä pois ja muuten meni niin hienosti.)

Kokonaispisteet 170,5, ALO1
Sijoitus on nyt epäselvä, koska oltiin muka kakkosia ja saatiin pokaalikin, mutta kotona huomasin, että pisteissä oli 18 pistettä liikaa eli tiedä nyt sitten kelle se pokaali kuuluu.

Olen tosi tyytyväinen, koska tuota paikkamakuuta lähdettiin hakemaan. Suurinosa muista liikkeistä pitäisi olla varmoja ja olisin jonkun kympin kyllä kuvitellut saavamme, mutta ilmeisesti on päässyt tuo perusasento taas lipsumaan. Pitää ruveta taas viilaamaan sitä kuntoon.

Mölli-tokostelua

Eilen oltiin KAS:n möllitokossa harjoittelemassa kisaamista ja kyllä täytyy olla kaikenkaikkiaan tyytyväinen. Kokeessa olisi ollut I-tulos ja sijoitus 3/8, mutta mikä tärkeintä: pysyi paikalla, huonosti, mutta pysyi silti!!!

Luoksepäästävyys 9 (karkasi tuomarin syliin, kunnes tajusi, että "ai niin, eihän näin saanut tehdä")

Paikalla makaaminen 7,5 (Jee!!! Elämäni kauhein paikallaolo. Piippaus alkoi voimakkaana heti jätössä eikä se helpottanut kun viereinen koira lähti taapertamaan. Koko 2 min. kamalaa piippausta, jopa haukuntaa ja eestaas paikanvaihtoa ja pientä ryömintää. Eli ihan kamala paikkamakuu, mutta tajusi pysyä. I'm happy! :))

Seuraaminen kytkettynä 8,5 (Jätti perusasennot tekemättä välillä, outoa.)

Seuraaminen vapaana 8,5 (Sama vika ja liikkeelle lähdössä haukahtaa aina. Tietääpä nyt mitä treenata.)

Maahanmeno seuraamisesta 10 (ok)

Luoksetulo 9 (lähti liikkurin käskystä, mutta seisahtui kun tajusi virheensä)

Seisominen seuraamisesta 10 (ok)

Estehyppy 10 (ok)

Kokonaisvaikutus 9

Yht. pisteitä 178,5

Tosiaan seuraamisen perusasennot oli kumma juttu, pitää tankata nyt niitä. Ja se haukkuminen liikkeellelähdössä pitäisi saada karsittua. Luonnollisesti paikkaharjoitukset jatkuu päivittäin.

Viralliset kisat onkin sitten 2 viikon päästä ja sinne on nyt ilmottauduttu. Edelleen pelkään kuollakseni sitä paikallaoloa ja sen varmaan koirakin huomaa.

Pilli kurkussa ja muita treenitunnelmia

Eilen oltiin taas toko-treeneissä piippaamassa. Tehtiin muutamia liikkeitä kokeenomaisesti, joten sitä reunalla odottelua tuli myös. Odottelu on Pojulle yhtä kuin piippaus eli se ei hiljenyt koko tunnin aikana. Yritin tälläkertaa jatkuvaa palkkausmenetelmää aina hiljaisista hetkistä, mutta ei sekään tuntunut menevän jakeluun. Hallilla piipataan, kai se on sen verran jänskä paikka.

Kokeiltiin eilen paikkamakuu kokeenomaisesti eli en palkannut ja annoin vain piipata. Kyllähän se paikallaan pysyi, mutta oli tosi hermostunut; piippas, pyöritteli päätä ja vaihteli asentoa. Toivoton tapaus...
Seuraaminen tehtiin myös kokeenomaisesti ja se meni ihan kivasti. Pari kertaa kadotti kontaktin ja kerran säikähti maneesin kolautusta, mutta palasi sitten paikalleen. Ajoittain edistää ihan hitusen, mutta ei enää niin paljoa kuin ennen. Luoksetulo oli hyvä, loppuasento ihan vähän vino.
Sitten vielä liikkeestä maahanmeno. Hyvä, mutta vähän hidas. Huomioitavaa, että muistaisi joskus palkata myös siitä maahanmenosta eikä vain tekisi aina liikkeenomaisesti.

Meidän kouluttaja on kysellyt, että ilmottaudutaanko me kevään tokokisoihin. Itseä tuo paikkamakuu ottaa kaaliin ja epäilen tosi paljon, että se pysyy etenkään koetilanteessa. Muutenhan se kyllä osaa, joten toisaalta tekisi mieli osallistua. Pitänee vielä miettiä...

Treeniyhteenvetoa

Vähän heikosti tulee tänne blogiin kirjoiteltua treenipäiväkirjaa, mutta vedetäämpä taas yhteen muutamien viime treenien tuntemuksia. Ensin toko.

Poju on hirmuisesti kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana ja treeneissä on aivan eri kontakti ja into tehdä kuin ennen. Siksipä onkin niin sääli, että se paikkamakuu jarruttaa meidän "tokouraa" ja mahdollisesti estää koko kisaamisen. Muuten Pojusta olisi vaikka mihin. Käydäämpä liike liikkeeltä läpi viime treenien saldo.

Paikkamakuu: Kuten jo sanoin, tämä tökkii. Heti alkaa armoton piippaus, asennonvaihto ja päänpyörittely eli Poju on tosi epävarma. Ajoittain jopa nousee seisomaan. Nyt kun olen testannut yksinkin hallilla niin sama juttu. Kuitenkin ulkona yksin tehdessä on lähinnä hiljaa eli halli on sen piippauksen laukaiseva tekijä. Outoa!? Ollaan nyt myös kokeiltu, että liikkeenohjaaja palkkaa. Aluksi olikin hiljaa, kun ihmetteli, mutta sitten rupesikin piippaamaan liikkeenohjaajalle.

Paikalla istuminen: Yllättävää kyllä, Poju on tässä hiljaisempi ja rauhallisempi. Tahtoo vain valahtaa maihin aina välillä.

Nouto: Noutaa innolla, vähän liiankin eli saalistaa sen kapulan. Nyt pitää treenata siten, että vien sen kapulan, koska Poju meinaa varastaa siinä lähdössä eli vähän rauhaa lisää. Outoa on myös se, että Poju tulee kapulan kanssa aina edestä sivulle vaikken ole opettanut. Huono puoli siinä on, että se tulee silloin vinoon eli tarvii treenata ihan sitä palautustakin. Kapulan ottaminen suuhun hiekkaiselta pohjalta asettaa välillä myös hieman haasteita, onhan se ikävää, kun suu on täynnä hiekkaa...

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno: Ok.

Ruutu: Ollaan vaan treenattu ruutuun menoa ja sehän on paras liike ikinä. :) Viimeksi otettiin myös ruudun loppuosio eli koira makaa ruudussa ja sieltä ohjaajan kävelykaavio ja vierelle tulo. Lähinnä harjoituksena, ettei koira ala varastamaan sitä ruudusta lähtöä, joten ei aina kutsuta vaan palkka ruutuun.

Ohjattu nouto: Ollaan lähinnä treenattu kapulan pitoa ja tuontia. Kotona aloitettiin kapulan etsimistreenit olohuoneesta, jotta tajuaisi käyttää nenää.


Ja vielä pari sanaa agilitystä. Tehokkaan hyppytreenisession jälkeen on aika todeta, että Pojulla ei ole hyppytekniikkaa syystä tai toisesta, joten ei siitä agi-koiraa saa. Kivaahan se on ja kontaktit mm. menee tosi hienosti, mutta rimat ei pysy ylhäällä. Ei ole ohjaajakaan häävi, mutta kyllä niiden rimojen pitäisi edes pysyä, jotta jaksaisi tosissaan ruveta treenaileen. Jatketaan omia agi-treenejä ihan vain Pojun iloksi eikä stressata siitä sen enempää.

Hyppyharjoituksia ja paikkamakuuta

Tammikuu on ollut aika hiljainen, koska tokotreenit on ollut tauolla. Viime viikolla aloitettiin kuitenkin Pojun kanssa agilityn hyppytekniikka tehoharjoitukset. Pojulla on tapana tiputtaa rimoja, koska se ei osaa asettaa askeltaan ja hyppää ihan mahdottoman kaukaa esteelle. Nyt on neljä kertaa käyty tekemässä pelkkää kolmen esteen suoraa vaihtelevalla menestyksellä. Rimat on lentänyt edelleen aika lailla, mutta välillä tulee niitä toivon pilkahduksia, kun huomaa, että Poju alkaa keskittymään ja oikeasti katsomaan mistä hyppää. Edelleen se on kuitenkin niin iso ongelma, että vaikea sanoa päästäänkö koskaan puusta pitkälle. Nyt kun on ollut aktiivisesta agin treenauksestakin taukoa niin huomaa, että irtoavuus on heikentynyt ja Poju varmistelee kaikki asiat minulta.

Samalla hallireissulla on treenailtu myös paikkamakuuta, koska hallilla on tuota piippausongelmaa vaikkei muita koiria olisikaan. Levoton se paikkamakuu on edelleen, mutta tänään oli jopa melkein hiljaa. :)

Tokotreenikausi alkoi sunnuntaina pitkän tauon jälkeen. Tehtiin paikallaoloa, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Paikallaolossa siis tuo piippiongelma, muuten teki taas varsin mallikkaasti. Poju tykkää treenata ja suurempi ongelma onkin vain olla siellä hallilla. Piippi lähtee heti käyntiin jos ei jotakin tehdä. Sitäkin on yritetty treenailla, mutta erittäin huonolla menestyksellä. Poju mielummin tekisi treeniä sen koko tunnin, kun ottaisi leppoisasti. Ihme koira...

Uusi vuosi 2008!

Vuosi on taas vaihtunut uuteen, yllättävän sujuvasti tänä vuonna. Alkuillasta piti paukuille hieman räyhätä ja haukkua, mutta loppuilta meni ilman pahempaa pelkäämistä. Ensimmäisen kerran ikinä päästiin jopa käymään pissallakin paukkeesta huolimatta, vaikka kiirehän se sisälle kuitenkin tuli. Mutta kaiken kaikkiaan Poju käyttäytyi tämän vuoden vaihteen aiempia rauhallisemmin, joten ehkäpä tässäkin asiassa on vielä toivoa. :)

Toivosta puheenollen, laitetaampa hieman tavoitteita vuodelle 2008. Toivossa on hyvä elää, joten suurin tavoite tokossa on nyt vihdoinkin saada se paikkamakuu kuntoon. Sitä myötä kisaamaan ja olkoon se ALO1 nyt vähimmäistavoite tänä vuonna. Viime vuonna siitä jäätiin niukasti. Agissa ei aseteta enää mitään tavotteita, koska emme jatka ryhmässä treenaamista. Mutta olkoot se mukavaa harrastelua Pojulle. Kuten myös ne muut lajit, joissa ei treenata tavoitteellisesti vaan pelkästään omaksi hauskuudeksi. Ja katsotaan, josko sitä vaikka vihdoinkin saataisiin Pojulle se kaveri tämän vuoden aikana. Aika näyttää...